Mistä aiheista naisvaltaisella työpaikalla puhutaan kahvitauoilla?

Lapsistaan ja ukoistaan pääasiassa.

Pöytäliinojen pesuohjeista, työpaikan astianpesukoneen oikeaoppisesta täyttämisproseduurista ja joskus siitä, miten veemäinen henkilöstöhallinnon teiniporukka osaakaan olla, kun eivät mistään mitään ymmärrä. Tsemppiä koitoksiin!

Lastenlasten kommelluksista ja pottatarinoista

Varmaan jostain turhasta.

Riippuu mitä ovat opiskelleet. Yliopistokoulutetuilla voi vilahdella kiinnostavia teemoja puheissa. Paljon toki arkea ja ajanvietekeskustelua työn lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsistaan ja ukoistaan pääasiassa.

Ja koirista ja telkkariohjelmista.

Olen naisvaltaisella alalla ja toimipisteelläni on lisäkseni yksi toinen mies ja loput kahdeksan työntekijää naisia. Yleisimmät asiat mistä kahvitauoilla puhutaan ovat:

1. Työhön liittyvät asiat

2. Ajankohtaiset asiat

3. Jotku täysin randomit mihinkään liittymättömät älyvapaat asiat kuten miten tango-nimi muodostetaan, millaisia lajeja olympialaisiin pitäisi keksiä, haluaisitko mieluummin kyvyn lentää vai hengittää veden alla jne.

Työ kuivaa asiantuntija työtä ja ihmisten ikähaitari vaihtelee vasta valmistuneesta pian eläkkeelle jäävään.

-työasioista

-kaikkien henkilökohtaisista asioista

-uutisista

Naiset tykkää puhua kaikesta

Jokainen kertoo vuorotellen miehensä osasta kuinka pieni se on, mies sohlaa ja kaikki nauravat huutonaurua koko aamupäivän, valuen tuolilta lattialle. No ei vaan. Jospa on eri aiheita. Ei ole pakko olla porukassa. Voihan kaksi jutella vaikka metsästä tai itseä kiinnostavasta, jos se käy toiselle.

Paskaa muista työntekijöistä.

Kohta toivot että olisit pysynyt siellä miesvaltaisella alalla

Lapsista. Sitten kun lapsiaihe ei enää kiinnosta, saatetaan puhua lapsista. Sen jälkeen puhutaan lapsista. Kun kukaan ei jaksa enää kuunnella, puhutaan lapsista. Joskus joku vaihtaa puheenaihetta, ja puhutaan lapsista.

Ihan niinkuin miesvaltaisten työpaikkojen kahvipöytäkeskustelut olisivat kovinkin älykkäitä ja korkealentoisia. Toki jos ainoat mielenkiinnon kohteet on sarjaa penkkiurheilu ja autot niin sitten. 

Niistä työntekijöistä jotka ei ole paikalla.

Ihan mistä vaan. Työasioista, lapsista, puolisoista, liikuntaharrastuksista ja muista harrastuksista, musiikista, ruuanlaitosta jne

Pitkälti lapsista tai lapsenlapsista. Siksi en lapsettomana juuri kahvihuoneessa viihdy. 

- kuinka viikonloppuna oltiin ukon ja lasten kanssa mökillä

- kuinka oltiin viikonloppuna kirppiksellä ja tehtiin löytöjä

- kuinka heilui peitto ukon kanssa

- kuinka työpaikalla kuuluu käyttää kahvikonetta/astianpesukonetta 

- kuinka joku ei tule samaan aikaan kahvitauolle

- kuinka dokattiin pikkujouluissa

- kuka varattu pani ketäkin pikkujouluissa

Kuulostaa siltä että teillä on turhankin helpot työt ja liikaa ylimääräistä aikaa jos ihan ongelmaksi asti puhutaan lapsista tai ylipäätään mistään yhdestä yksityiselämän asiasta. Minun naisvaltaisella työpaikallani kahvipöytäkeskustelut eivät ylipäätään ole kovin runsaita tai pitkiä, koska ihmisillä on, no, töitä. Jos jotain töihin liittymätöntä jutellaan niin se koskee yleensä milloin mitäkin arkista asiaa: uutisia, säätä, harrastuksia. Useimmista työkavereistani en edes tiedä, onko heillä lapsia. Mutta tämä onkin sellainen hiukan vaativampien töiden työpaikka.

Puhutaan persujen kannatuksen romahduksesta ja naureskellaan!

Tiedän että terveydenhoitoalan ammattilaiset ovat epävirallisesti eli noissa takotuvissaan keskustelleet minusta. Mahdollisesti naureskelevaan tyliin. Sinänsä heillä on ollut pääsy ja asiallinen syy tarkastella tietojani. Tietoihin kun lisätään kuultuja sekä keksittyjä juoruja, niin johan maine kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan niinkuin miesvaltaisten työpaikkojen kahvipöytäkeskustelut olisivat kovinkin älykkäitä ja korkealentoisia. Toki jos ainoat mielenkiinnon kohteet on sarjaa penkkiurheilu ja autot niin sitten. 

No, jotkut (miehet) pitävät noita aiheita jostain kumman syystä parempana. Kerran kuuntelin työpaikkani miesten keskustelua ja kun oli tunti keskusteltu siitä kuinka monta tuntia ja minuuttia kesti pyörä- tai juoksulenkin tekeminen ja oliko aika 10 s parempi tai huonompi kuin viimeksi yms. yms. niin kyllästyin kuuntelemaan ja lähdin pois. Ei tuota keskustelua kovin älylliseksi voinut kutsua.