Lue keskustelun säännöt.
Aborttia harkitseva nainen ja pariskunta! Entäpä jos ratkaisu olisikin, että lapsi syntyisi ja päätyisikin isälle ja tämän suvulle? Mitä mie
27.10.2024 |
Aborttia harkitseva nainen ja pariskunta! Entäpä jos ratkaisu olisikin, että lapsi syntyisi ja päätyisikin isälle ja tämän suvulle? Mitä mieltä? Miehelle täytyy tietysti aina kertoa alkaneesta raskaudesta - ei mitään pimitystä tietenkään missään tilanteessa.
Joku miettii palstalla jo isänpäivää jossain aloituksessa. Omituista - onko täällä ajatustenlukijoita? Minäkin mietin kun näin eilen, että tänä vuonna isänpäivänä on Martti-en nimipäivä.
Eräs Martti, hyvännäköinen ja kunnon mies, on abortoidun lapseni isä. Olen toisinaan miettinyt minkälainen elämästäni olisi tullut tämän Martin ja hänen lapsensa kanssa. Suhde tähän lapseen tuntui ja tuntuu yhä vain aivan hirvittävältä! En tunne tätä lastani millään tasolla.
Vuosia myöhemmin Martti kosi minua. Minulle tämä juttu ei koskaan ollut edes minkäänlainen ihmissuhde, ei edes mikään seksisuhde. Minulla ei todellakaan ollut yhtään minkäänlaisia tunteita eikä minkäänlaista ihastumista. Kun tutustuimme jotenkin, niin Martilla oli eroprosessi meneillään ja sitten hän erosikin. Hän oli tuolloin ilman asuntoa ja satuimme asumaan samassa paikassa. Tämä kerta oli sitten joku täysi 'harhakerta' kun taisin olla ihan kyllästynyt omaan elämääni enkä välittänyt enää yhtään mistään. En edes muista, että minulla olisi ollut joku toinen seksikerta hänen kanssaan. Eihän minulla ollut mitään ehkäisyäkään eli en näköjään enää välittänyt mistään mitä minulle saattaisi tapahtua. Kun huomasin tulleeni raskaaksi, niin heräsin ihan hirvittävään ja täyteen kauhun todellisuuteen! Aborttiin taisin mennä täysin kylmäpäisenä. Kamalaa ja hirvittävää - olin aivan täysin tuntematon ihminen itselleni tässä tilanteessa.
Martti itki kun menin aborttiin, enkä unohda tuota itkemistä. Minusta se ei ollut aitoa ja tämä tuntuu todella pahalta. Mieleeni on tullut, että olisiko tämä ollut hänelle keino saada minut suhteeseen, jota muuten ei olisi saanut. Tämä kaikki tuntuu todella pahalta enkä yhtään tiedä mitä ajatella. Tämä kuuluu kuitenkin elämääni ja minulla on tästä joku vastuu ja tilivelvollisuus ainakin tuolle syntymättömälle lapselleni, joka abortoitiin päätökselläni. Ehkäpä tämän lapseni olisi kuulunut saada elämänsä kauttani ja hänellä olisi ollut siihen täysi oikeus. Mikä oikeus minulla on ollut määrätä lapsen(i?) elämästä ja kuolemasta?
Olenko ollut itsekäs ja ajatellut vain itseäni? Mutta minkälaista on olla raskaana ilman mitään tunteita? Minkälaista on olla lapsi, jota kohtaan ainakaan äidillä ei ole mitään tunteita? En usko, että sitten kun lapsi syntyy niin tätä alkaa heti rakastaa kuin jonkun ihmeen kautta. Eikä ainakaan minusta olisi koskaan ollut joksikin yksinhuoltajaksi. Martin 'tilanne' olisi kuitenkin kauttani saattanut alkaa järjestyä. Mutta minkälainen perhe mekin olisimme olleet - pariskunta ilman suhdetta? Tästä ei kerta kaikkiaan olisi voinut tulla yhtään mitään!
1/2 jatkuu...
Kommentit (2)
Miesten mietteitä ja kirjoituksia raskaudesta = rakkaudesta=???!!! Kirjoittakaa vaan lisää, halutaan kuulla!
1) Vierailija kirjoitti:
Valitkaa lapsenne isä huolella, raskausaikana sikiöstä siirtyy istukan kautta soluja äitiin, siis sikiön dna:ta ja samalla lapsen isän dna:ta. Tämä voi vaikuttaa äidin dna:n joko hyvin tai huonosti (esim immuniteetti). Siellä ne on koko loppuelämän, osa lapsen soluja äidissä.
Uuuuh 🥵
HAH, HAH, HAA...
2) Vierailija kirjoitti:
Vaimoni rakkausmaha on aivan ihana, tykkään silitellä sitä. Vauvamme oli vaimoni masussa mukana häissämme. 🤰
;) ei miehet noin kirjoita
HAH, HAH, HAA... KYLLÄ NE KIRJOITTAA...
3) HALUTAAN LISÄÄ KIRJOITUKSIA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2/2 jatkuu...
Tämmöisiä lapsia tämmöisistä suhteista ja oikeasti ihan 'kunnon' ihmisille on tässä maassa abortoitu tässä nykyihmissuhteiden sekamelskassa ja ruletissa! Ja nyt toitotetaan, että tänne ei enää edes synny lapsia. Marttikin oli oikein hyvännäköinen ja kunnon mies ja kunnon ammatilla, mutta tämmöiseen hirveään kuiluun hänetkin syöstiin kanssani. Mitä hänkin muka teki väärin paitsi, että mihinkään seksiin ei pidä ryhtyä kun mitään kunnon ihmissuhdetta ei ole eikä edes ihastumista? Eihän tommosesta seksistäkään saa kumpikaan yhtään mitään. Ei ole mitään syytä, että hän ei olisi löytänyt itselleen jotakin toista naista, jolle hän olisi ollut mies numero yksi ja olimme juuri vasta kolmekymppisiä. Voi tietysti olla, että hän oli ihastunut minuun, mutta oli jo selvää, että ei tämä mikään suhde ollut. Pelkkä raskaus tuskin aikaansaa sen että syntyy hyvä suhde, vaikka kaikkihan on tässä maailmassa mahdollista. Totuus taitaa olla kuitenkin, että moni elää ties missä valerakkaussuhteessa.
Harkitkaa todella tarkkaan kenen kanssa ja missä tilanteessa menette mukaan johonkin seksiin, koska siitä voi aina seurata lapsia - tai ei toivottavia eli inhottavia raskauksia. Abortti ei ole mikään ratkaisu - ja entä jos tuo lapsi tulee aina olemaan olemassa ja elämään 'teissä' tavalla tai toisella. Te ette tiedä mitä abortista teille seuraa eikä se ole mikään pikkujuttu todellakaan! Lasten elämällä ei todellakaan ole mitään leikkimistä - kuten ei todellakaan myöskään teidän omallanne eikä lapsen toisen vanhemman! Mitä tässäkin tilanteessa olisi naisena pitänyt tehdä? Ehkäpä synnyttää lapsi ja antaa tämä kokonaan lapsen isälle, vai? Voi olla, että sellaisia tilanteita olisi enemmänkin nykymaailmassa.
Miksi kerroin tämän? Siksi että haluan jakaa kokemusta eletystä elämästä toivoen, että se vaikuttaa siihen mitä muut ihmiset harkitsevat tekevänsä. Minulle tämä on hirveä häpeäpilkku elämässäni ja häpeän siis. Ja minulta puuttuu aivan täysin koko ymmärrys tästä elämääni ikuisesti jäävästä ja sitä varjostavasta asiasta ja tapahtumasta.