Tunnetko keski-ikäisiä tai vanhuksia, joilla ei ole ollut ensimmäistäkään parisuhdetta?

Molemmat tätini olivat. Toinen oli todella introvertti ja äärettömän ihana ihminen. 

Toinen oli taas sellainen oman elämänsä prinsessa jota olisi todellakin ollut vaikea nähdä perheen äitinä. Hän myös matkusteli paljon.  

 

Pystyy, minä olen jo 70v eikä mulla ole ikinä ollut suhdetta.

Jotain ikävää tapahtui nuorena ollessa ja se jätti syvät haavat.

Minä voisin sanoa, että näin on kohdallani. En todellakaan tunne itseäni vanhukseksi vaikka ikää on niin paljon että en edes viitsi mainita. Eläkkeellä olen ollut kauan.

Kosijoita on ollut. Kait jotain 7 kertaa kosittu. Lyhyitä suhteita en lue miksikään suhteiksi, koska niissä ei ole tapahtunut mitään kehitystä. Roskikseen kuuluvat - en uhraa ajatustakaan. 

Olen kait erittäin hyvästä sukutaustasta ainakin nykyporukoihin verrattuna, luultavasti vähintään kivannäköinen, tarpeeksi korkeastikoulutettu vaikka en koulutusta ole mitenkään tarvinnut, kuulema ihan kiva ihminen, luultavasti ehkä ihan tavallistakin lahjakkaampi. Kaikki ihan turhaa - ei kanna mihinkään nykyaikana!

Ennen kunnon parisuhdetta ei löytynyt naisille, jotka kuuluivat yhteiskunnan korkeimpiin luokkiin. Miehet 'mieleellään' naivat itseään alaspäin, mutta naiset ylöspäin eli siellä ei ole näille ketään jos oman luokan miehille 'ei kelpaa' jos heitä edes löytyy.

Minä olen aika lähellä: jonkinlaisia lyhyitä kaukoviritelmiä oli viime vuosituhannella, mutta ne eivät edenneet niin pitkälle, että niitä voisi kuvailla seurustelemiseksi.

Parisuhteen hyvät puolet eivät oikein riitä kompensoimaan niitä huonoja. Tämän ajattelutavan vuoksi en varsinaisesti ole haluttua parisuhdeainesta, vaikka olisinkin halunnut oman kullan. Nyt ikäni alkaa jo kuutosella, joten turha toivo.

Täällä yksi! 🤠 

En tunne. Kaikilla on vähintäänkin joskus ollut jonkinlainen suhde, suurimmalla osalla on ollut todella pitkät suhteet. Sukulaisista lähes kaikilla kymmenien vuosien avioliitot. Äidilläni oli 7 veljeä, ja kaikilla vaimo nuoresta, ja ne jotka ovat jo kuolleet ovat olleet kuolemaansa asti saman naisen kanssa naimisissa. Sama juttu kahdella siskolla. Äitini on ainoa joka on eronnut nuorena, mutta hänkin on toisen miehensä kanssa ollut naimisissa jo yli 40 vuotta.

Minä olen 65-vuotias nainen enkä ole ollut ns. parisuhteessa koskaan. Olen tapaillut useitakin miehiä, tapailusuhteet ovat olleet yleensä lyhyitä, mutta joukkoon mahtuu myös pidempiä, yli 10 vuoden tapailusuhteita. En ole siis asunut koskaan kenenkään kanssa, joten siinä mielessä seurustelusta ei ole ollut kysymys. Se on ollut vain sellaista "hengailua". Mutta tämä on riittänyt minulle.

Lasketaanko 39- ja 42-vuotiaat jo keski-ikäisiksi? Tunnen tällaiset sisarukset (veli ja sisko), joista kumpikaan ei ole ikinä seurustellut. Mukavia, koulutettuja ihmisiä, joilla tavalliset mukavat vanhemmat ja kavereita. Ei ole ylipainoa, ovat tavallisen näköisiä (lue: ei rumia), harrastavat ja ovat kaikin puolin kelpo ihmisiä. Välillä ihmettelen, miten kumpikaan ei ole ikinä tullut seurustelleeksi, mutta sellaista tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko 39- ja 42-vuotiaat jo keski-ikäisiksi? Tunnen tällaiset sisarukset (veli ja sisko), joista kumpikaan ei ole ikinä seurustellut. Mukavia, koulutettuja ihmisiä, joilla tavalliset mukavat vanhemmat ja kavereita. Ei ole ylipainoa, ovat tavallisen näköisiä (lue: ei rumia), harrastavat ja ovat kaikin puolin kelpo ihmisiä. Välillä ihmettelen, miten kumpikaan ei ole ikinä tullut seurustelleeksi, mutta sellaista tapahtuu.

Ovat fiksuja. Säästyvät monilta sydänsuruilta.

Olen iäkäs, mutta mummo huushollissa asui hänen lastensa lastenhoitaja ja kotiopettajatar. Ihania naisia molemmat ja kotiopettajatar varsin korkeastikoulutettu joka opetti kuulema myös neljässä muussa hesalaisperheessä.

Ennen monet opettajattaret olivat eikä varmaan ollut kyse siitä että eivät olisi kenellekään kelvanneet - ehkäpä päinvastoin. Isoisäni siskokin oli tämmöinen ja toisen tytär hammaslääkäri. Kaiken lisäksi todella nättejä ihmisiä. Maailma vaan oli niin toisenlainen että nyt tommonen korkeastikoulutettu nätti nainen on joku kummajainen - ja kysytään että mikä vika sussakin on.

Se jos nuoruudessa on jotain mennyt pahasti pieleen tarkoittaa kyllä sitä, että tavallaan on vaurioitunut ja se saattaa johtaa siihen että ei halua mitään suhdetta tai jos vaikka yrittää jotain niin ei ne mihinkään johda!

Isotätini kuoli neitsyenä. Hällä tosin oli nuorena suhde, joku traagisesti päättyi miehen kuolemaan. Uutta miestä ei koskaan tullut paitsi Jeesus.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 65-vuotias nainen enkä ole ollut ns. parisuhteessa koskaan. Olen tapaillut useitakin miehiä, tapailusuhteet ovat olleet yleensä lyhyitä, mutta joukkoon mahtuu myös pidempiä, yli 10 vuoden tapailusuhteita. En ole siis asunut koskaan kenenkään kanssa, joten siinä mielessä seurustelusta ei ole ollut kysymys. Se on ollut vain sellaista "hengailua". Mutta tämä on riittänyt minulle.

Minulla ihan sama tilanne. Olen ollut tapailusuhteissa vuosikausia, mutta en varsinaisessa parisuhteessa.

Isotätini kuoli neitsyenä. Hällä tosin oli nuorena suhde, joku traagisesti päättyi miehen kuolemaan. Uutta miestä ei koskaan tullut paitsi Jeesus.

Tunnen kolme miestä. Mun setä, mun miehen setä ja yhden kaverin setä. Kaikki nyt iältään 60-70 -vuotiaita, sellaisia rauhallisen ja kiltin oloisia perusmiehiä lievillä asperger piirteillä varustettuna. Tyytyväisenä harrastelevat mitä harrastelevat ja elävät yksin, kavereina taitaa olla lähinnä samanhenkisiä miehiä.