Miksi jotkut jakavat someen kuvia kumppanistaan tekstillä "kaunis vaimoni" tai "ihana mieheni"?

Vierailija kirjoitti:

Musta on ihanaa kehua itselleni tärkeitä ihmisiä. En nyt mitään luukuta, mutta olen joskus laittanut kuhan puolisosta, kavereista tai muista ja tekstissä kehaissut vaikkapa: rakas ystävä valmistui, kova työ taka - olen ylpeä hänestä

tai miehestä vaikka kehut, kuinka huomaavaista oli kukkapuska ja hotelli syntymäpäivänä 

 

Olen aika positiivinen ihminen, joten minulle on luontevaa kirjoittaa hyviä asioita ihmisistä ja asioista. :) Harmi jos sellainen ärsyttää jotain, tai joku katkera kääntää sen niin, että olisin näiden perusteella oikeasti onneton. :D

elämäni on oikeasti aika mahtavaa, ja etenkin vuosia sitten sairastettu vakava masennus auttaa nykyään arvostamaan ihan hirveästi onnea elämässä. :)

Tätä toisten kehumista saisi olla maailmassa paljon, paljon enemmän minun mielestäni :) mulle se ei ole lainkaan luontevaa, kun kasvuympäristössä varottiin kehumasta ettei "ylpisty", mutta nyt aikuisena koitan opetella ja muistaa antaa hyvää palautetta aina kun on aihetta.

Myyntipuheita.

Enpä tiedä miksi mutta oletan että kohottaakseen itsetuntoaan. Itse olen kieltänyt aina puolisoiltani kaiken tiedon minusta jakamisen. Siis kiellän kaiken minusta puhumisen ja keskustelemisen. En ole julkinen eläin. Oma elämäni kuuluu vain minulle.

Tuo tulee suoraan amerikasta. Siellähän pitää aina olla nmy beautiful wife ja Im so happy because my wife is so beautiful.

Se kauneus on tärkeää ameikkalaisille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuollaisessa päivityksessä muka on?

Se on yhtä luonnotonta kuin jos lapset joka aamu sanovat vanhemmilleen: Hyvää huomenta, äiti, Hyvää huomenta isä. 

Mä toivotan joka aamu lapsilleni, että hyvää huomenta :)

Ei ole yhtään luonnotonta.

Se on ikään kuin julkinen rakkauden tunnustus. Kieltämättä ensimmäinen ajatus mikä tulee mieleen on, että kaikki ei ole ihan hyvin. Kokemuksesta!

Kuivassa järvessä kala kutee...

Haisee amerikkalaiselta teeskentelyltä.

Oi miten ihanaa. Ai että on ihanaa. Elämä ja kaikki on meillä niin ihanaa.

Mieheni on ihana ja me olemme ihania. Eikös olekin ihanaa...

=  "Onhan meillä kaikki hyvin ja hienosti, onhan!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on ihanaa kehua itselleni tärkeitä ihmisiä. En nyt mitään luukuta, mutta olen joskus laittanut kuhan puolisosta, kavereista tai muista ja tekstissä kehaissut vaikkapa: rakas ystävä valmistui, kova työ taka - olen ylpeä hänestä

tai miehestä vaikka kehut, kuinka huomaavaista oli kukkapuska ja hotelli syntymäpäivänä 

 

Olen aika positiivinen ihminen, joten minulle on luontevaa kirjoittaa hyviä asioita ihmisistä ja asioista. :) Harmi jos sellainen ärsyttää jotain, tai joku katkera kääntää sen niin, että olisin näiden perusteella oikeasti onneton. :D

elämäni on oikeasti aika mahtavaa, ja etenkin vuosia sitten sairastettu vakava masennus auttaa nykyään arvostamaan ihan hirveästi onnea elämässä. :)

Tätä toisten kehumista saisi olla maailmassa paljon, paljon enemmän minun mielestäni :) mulle se ei ole lainkaan luontevaa,

Samaa mieltä, saan myös itse lisää iloa elämään, kun luen positiivisia muita kehuvia postauksia. Olisipa somessa enemmän tällaista positiivisuutta. :) Miksi aina pitäisi kyräillä ja tuhahdella toisen onnelle. 

Outoa jalustallenostoa. sopii enemmän johonkin palkinnonjakotilaisuuteen kuin someen kenties mielestäni.

Mun mies on joskus julkaissut maailman paras vaimo -juttuja. Hän on aika romantikko ihminen ja hänelle tulee välillä sellaisia rakkauspuuskia. :D Mielestäni aika ihana juttu ja ei ole mitenkään feikkiä, on oikeasti sellainen hössöttäjä vähän väliä. Joka viikko saan kukkia, ostaa yhtäkkiä lahjoja monta kertaa vuodessa, kun kuulemma tulin mieleen. 

 

Minusta sulosta jotenkin.

Joillain se voi tosiaan olla kulissia, joillain vaan on sellainen ylitsevuotavan positiivinen tapa puhua asioista ihan livenäkin ja heille sitten ihan luontevaa. Toki se yltiöpositiivisuuskin voi olla kulissia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuollaisessa päivityksessä muka on?

Se on yhtä luonnotonta kuin jos lapset joka aamu sanovat vanhemmilleen: Hyvää huomenta, äiti, Hyvää huomenta isä. 

 

Mä toivotan joka aamu lapsilleni, että hyvää huomenta :)

Ei ole yhtään luonnotonta.

Minäkin, tai no, ehkä se on enemmän että huomenta muru/kultaseni. Ja 6v poikani toivottaa aina hyvää työpäivää kun lähden töihin. Ja perjantaisin päiväkodista lähtiessään toivottaa hyvää viikonloppua hoitajille. Onko se sitten luonnotonta. 

Vierailija kirjoitti:

Musta on ihanaa kehua itselleni tärkeitä ihmisiä. En nyt mitään luukuta, mutta olen joskus laittanut kuhan puolisosta, kavereista tai muista ja tekstissä kehaissut vaikkapa: rakas ystävä valmistui, kova työ taka - olen ylpeä hänestä

tai miehestä vaikka kehut, kuinka huomaavaista oli kukkapuska ja hotelli syntymäpäivänä 

 

Olen aika positiivinen ihminen, joten minulle on luontevaa kirjoittaa hyviä asioita ihmisistä ja asioista. :) Harmi jos sellainen ärsyttää jotain, tai joku katkera kääntää sen niin, että olisin näiden perusteella oikeasti onneton. :D

elämäni on oikeasti aika mahtavaa, ja etenkin vuosia sitten sairastettu vakava masennus auttaa nykyään arvostamaan ihan hirveästi onnea elämässä. :)

Okei, no ihmiset toimivat erilailla. Itse pidän aina parisuhdetreffit, kahdenkeskiset jutut yms. oikeasti kahdenkeskisinä. Ehkä korkeintaan bestikselle kerron, mitä sain lahjaksi, mutta en kaikille facebook-kavereilleni. Jotenkin tuntuu vaan, että minun ja kumppanin yhteiset jutut on meidän juttuja. Ei ole siis tarvetta jakaa niitä muiden kanssa. Ei se sitä tarkoita, etteikö niitä arvostaisi, jos pitää ne yksityisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuollaisessa päivityksessä muka on?

Se on yhtä luonnotonta kuin jos lapset joka aamu sanovat vanhemmilleen: Hyvää huomenta, äiti, Hyvää huomenta isä. 

 

Mä toivotan joka aamu lapsilleni, että hyvää huomenta :)

Ei ole yhtään luonnotonta.

Ei olekaan, mutta tuntuisi ainakin minusta luonnottomalta laittaa lapsille ne hyvänhuomenen toivotukset facebook-postauksien kautta. Siitähän tässä oli kyse, että miksi lähisuhteen kahdenkeskiset jutut tarvitsevat yleisön.

Vierailija kirjoitti:

Se on ikään kuin julkinen rakkauden tunnustus. Kieltämättä ensimmäinen ajatus mikä tulee mieleen on, että kaikki ei ole ihan hyvin. Kokemuksesta!

Sama. Oikeasti eivät ole yhtään sellaisia kuin somessa, vaan välit voivat olla hyvinkin kireät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on ihanaa kehua itselleni tärkeitä ihmisiä. En nyt mitään luukuta, mutta olen joskus laittanut kuhan puolisosta, kavereista tai muista ja tekstissä kehaissut vaikkapa: rakas ystävä valmistui, kova työ taka - olen ylpeä hänestä

tai miehestä vaikka kehut, kuinka huomaavaista oli kukkapuska ja hotelli syntymäpäivänä 

 

Olen aika positiivinen ihminen, joten minulle on luontevaa kirjoittaa hyviä asioita ihmisistä ja asioista. :) Harmi jos sellainen ärsyttää jotain, tai joku katkera kääntää sen niin, että olisin näiden perusteella oikeasti onneton. :D

elämäni on oikeasti aika mahtavaa, ja etenkin vuosia sitten sairastettu vakava masennus auttaa nykyään arvostamaan ihan hirveästi onnea elämässä. :)

Tätä toisten kehumista saisi olla maailmassa paljon, paljon enemmän minu

Itse tulkitsen tuon niin, että kehuskelee kumppanillaan (ei kehu kumppania). Mutta voi olla, että olen ymmärtänyt väärin.

Halutaan keulia toisella. Ihmiset on toisilleen nykyään lähinnä näyttelyesineitä ja egonbuustaajia.

Eikö epänormaalia, jos ei laittaisi?