Vanhat suvun valokuvat, kun ei edes tiedä ketä kuvassa on niin onko mitään järkeä säästää
Kyse sukulaisen 40-50-l mustavalkokuvista. Ajattelin lajitella pois ne kuvat jotka tuntuu merkityksellisiltä itselle ja loput polttaa. Sukulaisia ei kuvat kiinnosta, enpä usko että mitään museotakaan. Lisäksi on kaikkea ihmeellistä säästetty; vuosikymmeniä vanhaa kirjanpitoa talousasioista, vanhoja pankkikirjoja, joulu- yms kortteja ties kuinka kuinka monen vuosikymmenen ajalta... lisäksi kaikki laatikolliset vanhoja vaatteita, liinavaatteita, ties mitä taloustavaraa, huonekaluja, yksi iso vintti, kellarikerros ja ulkorakennukset 2kpl kattoon asti tavaraa täynnä. Lista on järkyttävän pitkä ja työ tuntuu loputtomalta.
Ajatus kuolinsiivouksesta tuntuu aina vaan paremmalta, en halua että kukaan joutuu minun jälkeeni samanlaisen urakan eteen tavaroideni siivoamisessa.
Kommentit (5)
Minä just siivosin äitini kuolinpesän. Yksi kuutio vanhoja valokuvakansioita. Säästin vain 1910-1920-luvun kaksi kansiota, yhden isäni nuoruudesta, yhden äitini nuoruudesta. Kaksi jätesäkkiä meni roskiin. Ei vain voi säästää kaikkea.
Olen säästänyt, kun niissä kuvissa on nimet kirjoitettu taakse. Eli voin rauhassa elää tietäen, että nää ihmiset on mulle kaukaista sukua.
Ei kannata säästää. Maailma hukkuu tavaraan jo muutenkin. Ota vaikka kuvasta kuva tai skannaa se jos et täysin pysty luopua. Kaikkea roinaa sitä tulee kannettua mukana, vaikka todellisuudessa ei olisi mitään merkitystä jos ne tavarat vaikka katoaisivat yllättäen.
Jos ei kukaan sukulainen niitä halua, eikä ole tilaa säilyttää, niin heittäisin roskiin. Kuulostaa uuvuttavalta urakalta kun on noin paljon roinaa jäänyt jälkeen. Toisaalta niistä on ehkä helpompi luopua jos ei ole mitään erityistä tunnesidettä niihin tavaroihin. Aikaa ja vaivaahan siihen kyllä menee.
Kyllä minä säästäisin, hauskaa salapoliisihommaa setviä ketä kuvissa on. Mutta 99% nykyihmisistä ei säästäisi.