*HELMENKANTAJIEN toiveikas TORSTAI*

Toivottavasti Viherrys pääset tositoimiin:)

..Viherrys! Minä en varmasti ole ainut, joka meinaa vihertää kateudesta.

:) ONNANNAA

Heipsistä kaikille ja VIHERRYS - tsemppiä!



Nyt tulee aika oma napaista tekstiä jälleen.

Ensinnä aamuiset neuvolakuulumiset:

-vauva ei laskeutunut vieläkään tuumaakaan :/

-verenpaine lievässä nousussa, joten saattaisi enteillä synnytystä

-pissa puhdas, painoa +300g/vko ja yhteensä nyt 14,1kg

-turvotusta vähemmän

-mutta tähän jos joku pystyy vastaamaan niin hyvä - sf-mitta jo 38!! Että sillain.



No neuvolan jälkeen menin sinne vyöhyketerapiaan ja oli kyllä tosi rentouttavaa ja mukavaa ja alkoikin heti supistelemaan sen jälkeen.Ei mitään kipeitä tai muutakaan mutta edes jotain. Terapeutti sanoi, että jos on toivottava vaikutus eli synnytys käynnistyy, niin ei mene kuin yleensä 2-3h hieronnasta, niin alkaa tapahtumaan. No nyt pitäisi olla ne hetket juuri käsillä...Jotenkin kyllä tuntuu, että ei tästä vielä tänäänkään mitään tule. Mutta niin kuin sanottu - torstai on toivoa täynnä. ja pääasia on, että oloni on hieronnan jälkeen parempi kuin pitkään aikaan -suorastaan energinen ja sainkin siivottua koko kämpän takaisin kotiin tultuani. Joten nyt todella kelpaisi lähteä, kun kaikki on kunnossa. Eikä telkustakaan tule tänään mitään muuta kuin typerä vaalikeskustelu ;)



No juu - tällaista tähän. Toisaalta uskomatonta, että huomenna on jo laskettu päivä. Eihän tässä todellakaan enää kauan mene vaikka kuinka pitkiltä päiviltä nämä viimeiset tuntuisivatkin.



Tsemmpiä kaikille ja voimistuvia suppareita!



kaksosnainen ja vauveli 39+6

Heti ekaks tsemppiä tositoimiin pääseville!!



Sitten vähän omaa napaa äitipolikuulumisten kera...Oma vointi on väsymystä lukuunottamatta ihan ok. Tänään kävin taas vaihteeksi kasvukontrollissa ja tässä kuulumiset sieltä:

Rv 38+1

RR n. 140-150/90

Pissa puhdas

Kohdunsuu pehmeä ja sormelle auki, kanavaa jäljellä 1,5cm

Painoarvio 2,3- 2,4kg

Vielä laittoivat ajan lasketulle päivälle eli 28.2 ja silloin pitää kuulemma varautua käynnistykseen jos saleissa on tilaa ja kalvot pystytään puhkaisemaan. Eivät kuulemma päästä näin pieniä kovasti yliaikaiseksi, sen parempaa selitystä en käynnistykselle saanut. Saapa sitten nähdä jos on eri lääkäri ensi kerralla päättääkö ihan toisin....



Muutamaan galluppiin vielä vastaan:



G: mitä te touhuatte nyt vihon viimeisinä päivinä? Kuinka pitkiä reissuja vielä teette? Välttelettekö jotain/jonnekin lähtemistä tms.? Vai elättekö ihan " normaalisti" ?

Ihan normaalisti yritän elää eikä mitään tule välteltyä. Ainoastaan yli yön kestäville reissuille en ole tammikuun jälkeen lähtenyt. Viikon päästä lauantaina olisi vielä tarkoitus lähteä veljen tyttären syntymäpäiville 150km päähän.



Vaatteissa suosimme neutraaleja värejä (emme siis tiedä sukupuolta) beigeä, vihreää ja keltaista, mutta esikoisen vanhoissa vaatteissa on paljon vaaleanpunaisia ja lainaksi olemme saaneet sukulaispojan vaaleansinisiä vaatteita.



Ammatti/alaG: vastavalmistunut fysioterapeutti olen, työkokemusta sitten löytyy enemmän myyjän ammatista.



Jospa nyt heittäytyisi vähäksi aikaa sohvalle pitkälleen odottelemaan miestä ja esikoista kehdon hakureissulta...



Emmu80 rv 38+1

Onnea Viherrykselle, jos nyt tositoimiin pääset!



Minäkin tulin ilmoittamaan, että jos minusta ei huomenna kuulu mitään, niin voitte arvata missä olen! =D Kolmelta tuli eka vähän jo kipeempi supistus, ja muutama sellanen on sen jälkeen tullut, mut mitään säännöllisyyttä ei (vielä) ole. Olen kuitenkin erittäin toiveikas, että tästä nämä supistelut vielä tänään voimistuvat ja alkavat ihan kunnolla.



Minni & [color=teal]Mulperi [/color]39+3

Kaksosnainen:

Minä vastaan sun Sf-mittaan omilla mitoilla; Eka kerran mitattu tuo samainen lukema 38 viikolla 38+5...

Löytyy siis täältäkin isohko maha!

Taidetaan tehdä enkkoja tässäkin asiassa..

Kestosynnytys päättyi, kun saimme maanantaina 12.2 potran pojan.



mitat: 4774g, 54 cm, pipo 38,5 cm. Todella leveäharteinen.



Eli äiti tiesi paremmin kuin lääkärit, että iso vauva on tulossa.



Sunnuntai-iltana tuli haisevaa makean hajuista vuotoa ja soitin synnärille. käskivät tulla heti ja siellä sitten ihmeteltiin, oliko se lapsivettä vai ei. Samalla supistuksia tuli aika usein kuten koko viikon. Jäin yöksi ja aamulla tuli vihdoin lääkäri henkilökohtaisesti arvioimaan tilannetta (siihen saakka kukaan ei vaivautunut tulemaan vaan keskusteltiin kätilöiden välityksellä) ja hän havaitsi että on hyvin kalvot irti ja muutaman sentin auki. Kello 10 jälkeen puhkaistiin kalvot ja 4h 40 minsaa myöhemmin poika syntyi. Avautumisvaihe oli ok, sain epiduraalin ja homma oli ihan " mukavaa" . Ponnistusvaihe oli hirveä, koska vauva oli tosiaan valtava ja leveäharteinen ja jäi hartioista kiinni. Tuntui ikuisuudelta ennen kuin hän molskahti ulos. Ihme kyllä mikään ei murtunut vauvalta eikä minulta, vaikka monta tyyppi kiskoi vauvaa kaikin voimin ulos.



Sain vauvan heti mahan päälle ja kliseistä kyllä kaikki kivut unohtui. Kaikki keskivartalon lihakset oli jumissa ja kävely hankalaa monta päivää. Nyt kuitenkin alkaa kulkea ja mieliala on ihan katossa! Vauva on IHANA!!!!!! Tulimme tänään kotiin ja ihmettelemme tässä toisiamme.



Heinä ja poika 3 vrk

eli tulin nyt vastailemaan niihin gallupeihin, jotka muistan...kaikkia en kyllä varmasti muista, olisi tarvinnut käydä kurkkimassa viime päivien pinot uusikis, että muistuu mieleen...



ihan ensiksi ISOT TSEMPITYKSET MINNILLE JA VIHERRYKSELLE, TOIVOTTAVASTI PÄÄSETTE JO TOSI TOIMIIN JA OTATTE MEITÄ MUITA MAHDOLLISIMMAN PALJON MUKAAN!



VAUVA VAKUUTUKSESTA: me otettiin tapiolasta se kolme kuukautta ennen laskettua aikaa otettava...moni suositteli, että kannattaa ottaa ennen syntymää alkavan ja kuulopuheiden perusteella sitten päädyttiin ottamaan...



YSTÄVÄNPÄIVÄSTÄ on varmaan jo myöhäistä puhua, mutta itse lähettelen lähemmille ystäville postikortit, kavereiden kesken lähetellään myös tekstiviestejä ja sähköpostia sekä nettikortteja...miehelle ostan aina jonkun pienen muistiaisen ja kummipojalle lähetän postin mukana pienen paketin...mies osti ystävänpäivän kunniaksi meille digiboksin, niin muita muistamisia en häneltä saanut...on sitten kuulemma tekemistä, kun imetys alkaa...



MISSÄ TAPASIMME?

ihan ensimmäisen kerran olemme tavanneet läheisessä alaikäsiten menopaikassa...seurustelin silloin eri pojan kanssa, mutta olimme samassa porukassa...siitä meni noin vuosi ja paras ystäväni alkoi silloin seurustella eri paikkakuntalaisen pojan kanssa...no tämän pojan paras kaveri oli sitten nykyinen kultani ja hän oli kysynyt kaverinsa kautta minun parhaalta kaveriltani, että tunteeko minua ja siitä se sitten alkoi kehittyä... ensiksi tekstiviestein...nyt ollaan oltu yhdessä kahdeksan vuotta, ollaan melko nuoria oltu, kun kaikki alkoi..nopeasti kuitenkin toimittiin...alle puolessa vuodessa oltiin kihloissa ja asuttiin saman katon alla...pieni breikki on mahtunut mukaan, mutta nyt ollaan niin vakavalla pohjalla, että lapsi on tervetullut ja haluttu...



RIITELYSTÄ.. mieheni on äkkipikaisuuden huippu ja sattaa herpaantua ihan yhtäkkiä, mutta viiden minuutin jälkeen ei muista enää olleensa vihainen...minä taas olen ennemminkin mököttäjä ja pitkävihainen ja usein tuleekin uusi riita siitä, kun en heti anna anteeksi....sen puolen rauhallisia riitelijöitä ollaan,, että tavarat ei lentele, mutta ääntä kyllä käytetään...



HYVÄT JA HUONOT PUOLET

hyviä puolia on varmaan, että tulen toimeen ihmisten kanssa ja enkä jää sanattomaksi...olen myös luotettava..

huonoja puolia toisaalta on taas nuo " hyvät puheenlahjat" , ja jos jotain kivaa on tiedossa niin se on pakko tapahtua nyt ja heti tai jos saan päähäni mitä haluan sen on kanssa saatava nyt ja heti...välillä tuntuu myös, että omistan aivan liian lyhyen pinnan...



VIIMEKSI LUKEMANI KIRJA

luen tosi vähän, enneminkin olen keskittynyt lähiaikoina vauva-, odotus- ja kakspluslehtiin...viimeisin kirja on pienistä pätkistä koottu, jossa eri-ikäiset äidit kertovat äitiydestä ja kaikesta siihen liittyvästä...



VIIMEISINÄ PÄIVINÄ ENNEN SYNNYTYSTÄ olen elänyt ihan normaalia elämää, minua kun on kerran onnistanut, että kauheasti ei mistään kolota...joka päivä olen lenkkeillyt koiran kanssa, useimmiten kaksi kertaa päivässä, siivonnut, laittanut ruokaa, käynyt kaupoissa ja kyläilemässä, katsellut leffoja, roikkunut netissä... viimeksi tänään oli kyllä sellainen olo, kun oli saanut siivottua, että tylsääää, jotain tekemistä tarvitsisi olla...no heittäydyin sitten sohvalle ja nukahdin melkein pariksi tunniksi eli paljon rennompaa elämää kyllä viettää, kun ei raskaana ollessa....



enempää en sitten kysymyksiä muistakaan..

toivottavasti viimeistään huomenna alkaisi tapahtua, huominen olisi hyvä päiväkin, kun papan kuolemasta tulee huomenna kuluneeksi vuosi..no huomenna on ainakin se yliaikaiskontrolli, sitä odotellessa...



pajuska& aarre rv 41, olihan täällä muitakin kun menevät reilusti yli lasketun ajan (anteeksi kun en just nyt muista nimeä...)

Taisin saada Heinältä (ONNEA!!) ja muilta kestosynnyttäjilät tartunnan, kun homma tyssäskin kesken! Eli lupaavasti alkoi; kahdesta asti on tänään tiputellut verta ja vähän limaa, selkää polttelee ja sit alkoi supistukset 10 min välein, lyheni sitten 5 minuttiin ja oltiin jo lähdössä niin eikö ne lakanneet kokonaan!!!! Ja nyt tässä ihmetellään..



Olen kävellyt nyt rappuja että päästäs lähtemään vielä ennen yötä, kun esikoinenkin lykättiin jo hoitoon. Kai se täytyy hakea kohta takas kotiin.... Mut kiva sitten yöllä roudata takas jos nää tästä taas vauhdittuukin. Tosiaan kätilö sanoi että tota veritiputtelua voi seurailla kotona. Että kohdunsuu selvästi avautumassa, mutta nyt ne kipeät supistukset puuttuu. aika ihmeellistä ettei tullut salamalähtöä, josta mua varoiteltu esikoisen syntymästä lähtien.....



Hohhoijjaa!!! Onko kellään vastaavia kokemuksia ja miten siitä sitten eteni?



PS. Kiitos tsemppauksista!

Kyllä tosiaan olet onnesi ansainnut (toki kaikki muutkin), kun niin pitkään synnytit!!!



Viherrykselle lisää suppareita, ettei tyssää hyvin alkanut homma kokonaan!!



Mulle päivällä tehty siivous urakka aiheutti YHDEN ainoan kipeän supistuksen, joten se siitä sitten taas..

Odotellaan siis edelleen. Hitto kun telkkaristakaan ei tuu mitään järkevää..

Huomisesta lähtien taidan linnottautua kokonaan kotiin, enkä vastaa yhteenkään puheluun tai viestiin.. heh heh.. olisi kyselijät ihmeissään, kun mua ei saa kiinni...

..alkaa ajatukset lipsuun taas valitukseen joten lopetan tähän..



mammutti ja Vilppu

huomenna meillä parasta ennen päiväys..

HEINÄLLE: onnittelut isosta pojasta :)



VIHERRYS: Voi harminpaikka, toivottavasti saat supistukset alkaamaan uudestaan... Inhottavaa tuollainen.

MINNILLE: Tsemppiä jos oot jo päässyt lähteen tositoimiin.



NEUVOLAKUULUMISET: RV 39+3



RR: 129/82

PAINO: 1200g VIIKOSSA Viimeksi oli tullut vain 100g/viikko

TURVOTUS: +

Pissa:puhdas

SF-mitta: 30,5

Syke:145

Liikkeet:+

Tarjonta:RT



Vauva oli terkan mukaan laskeutunut viimekerrasta vielä alemmas ja päätä tuskin tunsi kun oli niin alhaalla ja takana jo. Vasempaan nivuseen sattuu tosi paljon. Terkan mukaan jokin hermo siellä vihoittelee. En muista millä nimellä kutsui sitä hermoa. Tuntuu varsinkin iltaisin ettei pysty yhtään askelta ottamaan ku niin vihloo. Selkää polttelee edelleen ja muutama supistus on tullut päivän aikana. Ei kuitenkaan kipeitä.



Jomppana 39+3

Laitanpa eiliset neuvolakuulumiset tähän:

Viikot: 39+4

RR: 110/70

Paino: +200 g/vko (Kokonaispaino: 92,4 kg eli + 18 kg)

Turvotus: -

Pissa: Toinen tulehdus ja siihen antibioottikuuri :(

SF: 36

Painoarvio: 3,3 kg, veikkaan, että reilusti alakanttiin (äidilleni oli arvioitu, että minä painan syntyessäni 3,2 kg ja painoin 4,2 kg, mieheni painanut saman verran)

RT

Syke: 145



Muuten siis kaikki kunnossa, mutta taas tullut oireeton pissatulehdus. :( Mitään lähtöön viittaavia oireita ei ole ollut. Eräpäivä lauantaina ja mies lähtee huomenna koko päiväksi työreissulle. Toivottavasti ei siis synny yhtäkkiä huomenna.



Onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille ja tsemppiä niille, jotka pääsevät tänään vielä lähtemään sairaalaan. Itse sain tänään vihdoin ja viimein sairaalakassin pakattua eli nyt on sitten kaikki valmiina h-hetkeä varten.



Lueskelin tuossa maaliskuisten pinoa ja siellä oli TODELLA surullisia uutisia. Äidillä oli istukka irronnut yhtäkkiä ja vauva oli menehtynyt. :( :( :( Itku tuli! On se elämä joskus julmaa. Lähetän virtuaalisesti paljon halauksia ja voimia vauvansa menettäneelle perheelle! On se niin suunnaton menetys, että sanattomaksi vetää. Toivottavasti läheiset jaksavat tukea.



Surusilmin Jolanda + Koukkis rv 39+5

Komian kokoinen vauveli!

t.kolomonen