Avioero pitkän liiton jälkeen

Miesten kanssa tulee aina riitaa rahasta. Kaikki lapsille vaan. Sitten 18v saavat kaike  eropesästä.

Kuinka pitkä liitto ja minkä ikäisiä lapsia?

ex-mies meni väliaikaiskämppään vuokralle siihen asti, kunnes mä sain itselleni (ja tyttärelle) vuokra-asunnon. Sen jälkeen mies muutti takaisin taloomme siihen asti, että se myytiin. Talo myytiin ja omaisuus ositettiin jo harkinta-aikana.

Ex sanoi, että saan ottaa yhteisestä talosta mitä haluan, ja sen tein. Aika paljon jätin ottamatta, lähinnä "näteimmät päältä" (ei sis välttämättä parhaat) kun kerran oli ihan lupa siihen. Esim. pyykkikonetta en vienyt, sillä siinä väliaikaiseksi hankkimassani vuokrakämpässä oli valmiina pesukone eikä se meidän kone olisi asuntoon edes mahtunut.

Lapsi (lukiolainen silloin jo) muutti mun kanssa, sanoi itse heti näin, että ei halua mihinkään viikko-viikkosysteemiin. Tapasi isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti.

Lähimmille kerroin aika heti, koska aloimme lähes heti elää erillisiä elämiä.

Asuttiin yhdessä erillisiä elämiä samassa asunnossa kunnes mies löysi asunnon. Kotimme oli minun nimissäni ja maksamani. Kerrottiin läheisille pikkuhiljaa ja kaikille olikin selvää että tähän päädytään viimein. Tavaroiden jako on ollut mielenkiintoista, mies on joistain tavaroista ollut sitä mieltä että ne ovat hänen vaikka ovat kyllä minun ostamiani. Jossain kohtaa sanoin että vie mitä haluat, sen jälkeen hän selvästi ymmärsi että kaikki ei tosiaankaan ole hänen. Olihan se pitkä prosessi, nyt ollaan ihan hyviä ystäviä. Soitellaan ja nähdään, lasten asioista kerron hänelle vaikka häntä ei ihan hirveästi kiinnosta. Elää jollain tavalla omassa maailmassaan, niinkuin avioliiton aikanakin. Nyt vain on helpompi hyväksyä että minä en sitä voi muuttaa eikä hän muutu.

Hah, en ole näköjään ainoa, jonka mies halusi pitää yhteisten lisäksi myös henkilökohtaisia tavaroitani. Otin vain ihan minimin ja osituskin jäi tekemättä. Tosin, jos mies olisi ollut erossa erilainen, niin olisihan se edeltävä liittokin ollut ihan erilainen.

Ostin oman asunnon jo ennen kun edes kerroin erosta. Kun remontti oli valmis lähdin ja otin mukaan päällä olevat vaatteet, passin ja puhelimen.

Vierailija kirjoitti:

Hah, en ole näköjään ainoa, jonka mies halusi pitää yhteisten lisäksi myös henkilökohtaisia tavaroitani. Otin vain ihan minimin ja osituskin jäi tekemättä. Tosin, jos mies olisi ollut erossa erilainen, niin olisihan se edeltävä liittokin ollut ihan erilainen.

Juu, mies halusi välttämättä jotain itselleni ostamiani astioita yms. Jossain kohtaa sitten ajattelin että uusia saa rahalla :)

Onko sellaisia, joilla puolisolla olisi hankaluuksia käsittää tilannetta? Hän on roikkunut statistina mukana kaikessa tähänkin saakka ja nyt vaikka ero on vireillä, ei vieläkään ota asiaa vakavasti. Vaikka sanon, että ei ole väkivaltaa, hän ei suostu esim. nukkumaan eri huoneessa - tulee väkisin sinne missä minä olen (vaikka rikkomalla oven).

En haluaisi ottaa omalle kontolle vuokra-asunnon kuluja, kun kuitenkin tämä nykyinen asunto on ostettu 50-50 periaatteella. Olen miettinyt, että annan mennä näin jouluun saakka ja sen jälkeen ryhdyn toimiin asunnon myynnin aloittamiseksi. Sitten varmaan alkaa viivytystaistelu. (Harkinta-aika olisi tuolloin puolivälissä)

Tavaroiden suhteen uskon, että hän myös haluaa kaiken itselleen. Monet asiat ovat meilläkin alunperin minun ostamiani - ja vaikka en siis vanhaa romua haluaisikaan, ärsyttää taloudellinen puoli. Meistä kumpikaan ei ole mitenkään suurissa varoissa ja kaikki rahat ovat kiinni ennen kaikkea asunnossa. 

Myykää höskä.