Lue keskustelun säännöt.
Olen itsestäänselvyys miehelle
07.10.2024 |
Aihe aiheuttaa paljon surua, ja mulla ei ole sellaisia ystäviä joille haluaisin avautua asiasta.
Eli olen nyt ollut parisuhteessa kolmisen vuotta. Alkuun sain useamman kukkakimpun, suklaapatukoita kauppareissulta jne.
Mies on hauska, älykäs, huomaavainen muutoin, siksi tuntuu hölmöltä valittaa.
Sitten tämä asia, joka minua vaivaa. En saa koskaan mitään muistamisia. En ole saanut synttäreinä edes itse kirjoitettua korttia, mistään lahjoista puhumattakaan. Jos ikinä haluan minkäänlaiset treffit, joudun ne täysin yksin suunnittelemaan. Mies ei tunnu koskaan panostavan suhteessamme mihinkään. Hänellä on jo yksi pitkä suhde takana, ja en tiedä kuoliko siinäkin romantiikka näin? Käsitin vain, että mies on kyllä järjestänyt reissuja ja ostanut tavaroita (puhui siitä, että exä oli kiittämätön, joten tiedän nämä sen takia).
Kosinta oli pelkkä polvistuminen ulko-ovellamme. Nyt häihin valmistelen jo kaikkea yksin (kesällä 2026 olisi tarkoitus mennä naimisiin).
En mä tiedä. En haluaisi kerjätä rakkautta ja huomioimista. En ole nyt viime vuoden kevään jälkeen järjestänyt mitään erityistä meille, olen onneton monesti sillä suhteessa on alkanut useammalla osa-alueella näkymään, miten itsestäänselvänä mies minua pitää.
Kommentit (17)
Nyt stoppi häille. Puhukaa. Siirtäkää tai perukaa.
Tai erotkaa. Noin onneton ei Sinun kuuluisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko keskustelun avaaminen? Sinun tulisi tehdä hänelle selväksi, että et aio astua avioliittoon miehen kanssa, joka käyttäytyy noin. Kuvittele omassa mielessäsi tulevaisuus hänen kanssaan ja kerro sitten hänelle mitä näet ja mitä mieltä olet siitä kuvitelmasta.
Ellei hän ota asiaa vakavasti, alkaisin sinuna kyllä peruutella kaikkia suunnitelmia.
Kysymys on sinun loppuelämästäsi.
Otin jokunen aika sitten puheeksi asian. Mies alkoi voivottelemaan, että voi kun hänelläkään ei ole ihmisiä elämässä, jotka hänelle järjestäisivät mitään.
Tuntui hyvältä, varsinkin kun minä kirjoittelen käsin rakkauskirjeitä, synttäreiksi aina tehnyt jotain pientä erityistä ohjelmaa, järjestänyt tuparit kun muutimme yhteen jne. :(
Ei se ole mitään kerjäämistä jos kerrot miehelle mitä toivot suhteelta. Tuollaisesta pitäisi pystyä puhumaan vakavassa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mitään kerjäämistä jos kerrot miehelle mitä toivot suhteelta. Tuollaisesta pitäisi pystyä puhumaan vakavassa suhteessa.
Sehän tässä onkin, kun olen kyllä koittanut puhua aina avoimesti omista toiveistani ja tunteistani, ja sanonut ihan suoraan esim. että kaipaisin jotain pientä yllätystä tai pientä kivaa elämääni. Lisäksi jos sanoo että voi kun joku järjestäisi joskus jotain kivaa, niin kyllä normaali ihminen osaa siitä ottaa koppia.
Jotkut nyt vain eivät ole romanttisia ideanikkareita tai yllättäjiä. Me emme ole kumpikaan. Silti mietimme usein yhdessä jotain kivaa tekemistä. Käymme syömässä ulkona, risteilyllä, ulkomailla jne.
Minusta tuo on paljon tärkeämpää kuin konvehtirasiat tai kukkakimput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelitko häitä yksi valmistellessasi, että tilanne paranee ajan myötä joten ihmeellisesti? Nyt jätä ne valmistelut ja puhu miehellesi. Jos tilanne ei muutu, haluatko viettää samanlaista elämää mahdollisesti vuosikymmeniä?
Mulla oli tuollainen olo jo muutaman kuukauden jälkeen, vaikka mies itse puhui naimisiin menemisestä ja yhteisestä loppuelämästä. Aloin ottaa asiaa puheeksi ja no, pianpa mies sitten jätti minut. Sanoi syyksi sen, että minusta oli tullut rasittavan epävarma eikä hän jaksa huonoitsetuntoista kumppania. Omasta mielestäni minusta taas tuli rasittavan epävarma, koska hän kohteli minua kuin itsestäänselvyyttä. Tuntui erityisen harmilliselta, kun hän oli alkuaikoina sanonut aiempien kumppanien valittaneen, että hän nyhjää kyljessä liikaakin ja on yliromanttinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen olo jo muutaman kuukauden jälkeen, vaikka mies itse puhui naimisiin menemisestä ja yhteisestä loppuelämästä. Aloin ottaa asiaa puheeksi ja no, pianpa mies sitten jätti minut. Sanoi syyksi sen, että minusta oli tullut rasittavan epävarma eikä hän jaksa huonoitsetuntoista kumppania. Omasta mielestäni minusta taas tuli rasittavan epävarma, koska hän kohteli minua kuin itsestäänselvyyttä. Tuntui erityisen harmilliselta, kun hän oli alkuaikoina sanonut aiempien kumppanien valittaneen, että hän nyhjää kyljessä liikaakin ja on yliromanttinen.
Vähän vastaavalta kuulostaa. En tiedä mikä siinä on niin vaikeeta laittaa vaikka kynttilä päälle. Varmaan muutun niin onnettomaksi että parempi erota, kun ei mene mun toiveet ja tarpeet koskaan edelle. Aina tekosyitä tai valitusta tulee, ei ikinä toimintaa.
Älä rupea marttyyriksi.
Se suhde pitää olla molemminpuolinen.
Mitä järkeä tuossa on?
Tuotako sinä haluat?
Joku tuossa kirjoitti, että ala ihan ryhdikkäästi vaan perumaan se naimisiin meno.
Etsi sopiva kumppani.
Mies on liehittelyt tehnyt ja saanut siihen viereen hyvän palvelijan, joka ei tuo esiin itseään ja tarpeitaan.
Tuo on sinun valintasi. Teet ja aherrat ja järkkäät- yksin. Parisuhteessa?
-yhtä hyvin voit hoitaa nuo asiat yksinsuhteessa.
Mun isä oli tuollainen, ja äiti kyllä kärsi ja koko perhe. Meillä tuli mukaan alkoholi, ei puhetta. Nyrkki. Pelättiin., kun pelotti se vanhempien suhde tai se, että miesten isä taas äiti huonosti kohtelee.
Olihan isässä omat hyvät puolet, mutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen olo jo muutaman kuukauden jälkeen, vaikka mies itse puhui naimisiin menemisestä ja yhteisestä loppuelämästä. Aloin ottaa asiaa puheeksi ja no, pianpa mies sitten jätti minut. Sanoi syyksi sen, että minusta oli tullut rasittavan epävarma eikä hän jaksa huonoitsetuntoista kumppania. Omasta mielestäni minusta taas tuli rasittavan epävarma, koska hän kohteli minua kuin itsestäänselvyyttä. Tuntui erityisen harmilliselta, kun hän oli alkuaikoina sanonut aiempien kumppanien valittaneen, että hän nyhjää kyljessä liikaakin ja on yliromanttinen.
Vähän vastaavalta kuulostaa. En tiedä mikä siinä on niin vaikeeta laittaa vaikka kynttilä päälle. Varmaan muutun niin onnettomaksi että parempi erota, kun ei mene mun toiveet ja tarpeet koskaan edelle. Aina tekosyitä tai valitusta tulee, ei ikinä toimintaa.
Mulla oli eron jälkeen pitkään aivan kauhean paha olo, vaikka kuitenkin ymmärsin, ettei mies olisi siitä muuttunut. Tuskin se romantiikan määrä olisi siitä ainakaan lisääntynyt ja olisin pian kuollut sisältä kokonaan. Ja mikseipä olisi sekin vallan todennäköinen vaara, että mies olisi suhteen aikana löytänyt jonkun ulkopuolison, jota kohtaan olisi herännyt halu olla yliromanttinen nyhjääjä. Tuntui, että minä olin vain pakollinen paha.
Normaalisti en pidä näistä "iteppä olet miehes valinnut" kommenteissa missä toisen huono käytös vieritetään kumppanin vastuulle. Kuitenkin, jos nyt tuollaisen kanssa päätät kaikesta huolimatta mennä naimisiin, voi oikeasti sanoe että iteppä miehes valitsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on juurikin se tunne myös, että olen se pakollinen paha.
Pakko ottaa rauhallisella hetkellä vielä uudemman kerran asia puheeksi, ja se mitä sitten tapahtuu määrittelee kyllä koko suhteen jatkon.
Toivoin vain, että mies oma-aloitteisesti joskus olisi ollut kiinnostunut, ei siksi että pyydän jotain. Arjessa on hyvä puoliso, mutta koko tämä kuvio kaivelee sisintäni niin pahasti, että en varmaan pääsisi asian yli.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vain eivät ole romanttisia ideanikkareita tai yllättäjiä. Me emme ole kumpikaan. Silti mietimme usein yhdessä jotain kivaa tekemistä. Käymme syömässä ulkona, risteilyllä, ulkomailla jne.
Minusta tuo on paljon tärkeämpää kuin konvehtirasiat tai kukkakimput.
Mutta jos se kukkakimppu silloin tällöin on toiselle tärkeää, niin toisen olisi niin helppoa ilahduttaa toista sillä. Meillä on miehen kanssa eri tavat näyttää rakkautta, mutta olemme puhuneet asiasta ja panostaneet molemmat siihen että teemme toiselle asioita jotka sille on tärkeitä, koska se on niin helppo tapa ylläpitää hyvää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vain eivät ole romanttisia ideanikkareita tai yllättäjiä. Me emme ole kumpikaan. Silti mietimme usein yhdessä jotain kivaa tekemistä. Käymme syömässä ulkona, risteilyllä, ulkomailla jne.
Minusta tuo on paljon tärkeämpää kuin konvehtirasiat tai kukkakimput.
Mutta jos se kukkakimppu silloin tällöin on toiselle tärkeää, niin toisen olisi niin helppoa ilahduttaa toista sillä. Meillä on miehen kanssa eri tavat näyttää rakkautta, mutta olemme puhuneet asiasta ja panostaneet molemmat siihen että teemme toiselle asioita jotka sille on tärkeitä, koska se on niin helppo tapa ylläpitää hyvää suhdetta.
Teillä on hyvä kommunikaatio ja halu olla hyvä toiselle! Minä törmäsin tässä entisen kumppanin kanssa tiiliseinään. Itsellleni sanat ovat tärkeitä, eli haluaisin kuulla että mies pitää minusta, olen viehättävä ym. Miehelle tämä oli ylitsepääsemätöntä, sanoi ettei ole mikään ruuneperi. Osasi hän kuitenkin muita naisia kehua, kuka milloinkin oli pirun nätti tai söpö, joten sanat hänellä kyllä oli olemassa. Koetin kysellä häneltä, että kun tapamme näyttää rakkautta ovat niin erilaiset, niin mitä hän kaipaisi minulta, että hänellä olisi rakastettu olo. Hän ei kysyttäessä kaivannut mitään, sanoi tietävänsä että rakastin häntä.
Varmaan toosi komea mies koska aiot naimisiin mennä. Kun on alettu parisuhteeseen niin ei silloin enää treffeille mennä. Sitten vaan ollaan kotona ja eletään sitä arkea jossa nainen hoitaa kotia ja mies tekee mitä haluaa. Kukkaset on turhaa rahanhaaskausta koska ne kikkaset kuihtuu pian joten ei niistä ole iloa pitkäksi aikaa. Ei miehen kannata ostaa mitään kukkasia siis.
Millä tavoilla sinä huomiot kumppania vai onko tämän vaatiminen täysin sinun katsomasi etu joka pitäisi olla?
Auttaisiko keskustelun avaaminen? Sinun tulisi tehdä hänelle selväksi, että et aio astua avioliittoon miehen kanssa, joka käyttäytyy noin. Kuvittele omassa mielessäsi tulevaisuus hänen kanssaan ja kerro sitten hänelle mitä näet ja mitä mieltä olet siitä kuvitelmasta.
Ellei hän ota asiaa vakavasti, alkaisin sinuna kyllä peruutella kaikkia suunnitelmia.
Kysymys on sinun loppuelämästäsi.