Lue keskustelun säännöt.
Miten kohdata läheisen menettämisen kokenut henkilö?
07.10.2024 |
Tiedän että tämä tulee olemaan lähipäivinä edessä, tapahtui alle viikko sitten. Jännittää jo valmiiksi kun mietin, että miten se sujuu. Tottakai varmaan ensin pahoittelut tai osanotot, mutta entä sitten? Onko ok kysyä jaksamisesta?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmiset kysyy, miten on jaksanut. Se antaa hyvin tilaa valita, mitä haluaa sanoa.
pikkaisen loukkaavana pidin heitä, jotka alkoivat saman tien puhumaan omista asioistaan.
Tätä just mietin myös, että onko asiallisempaa tämän miten voit -kysymyksen ja saadun vastauksen jälkeen jatkaa aiheesta jollain tavalla, vai kannattaako sitten vaihtaa puheenaihetta. Siis missä vaiheessa on ok vaihtaa puheenaihetta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit sanoa osanotot ja kysyä sitten miten hän voi/pärjäilee. Siitä huomaat haluaako hän puhua aiheesta vai ei. Jos on lyhytsanainen, niin älä kysele enempää. Jos alkaa puhumaan enemmän, niin kuuntele ja ole empaattinen. Surua ei tarvi koittaa poistaa tai korjata. Muuten voit olla ihan normaalisti, sama ihminen hän edelleen on, vaikka on surua. Lähtiessä voit halata jos on läheinen kenen kanssa muutenkin halataan, tai toivottaa voimia päiviin.
Alkuun meni puhuminen hyvin, mutta mitä pitempään aikaa läheisen kuolemasta kului, sitä vaikeampaa on olla tukena.
Jos toinen on päättänyt olla sairas, käyttäytyy niin, että sairastuu ja haluaa myötätuntoa loputtomiin, mitä voi tehdä?
Mikään piristäminen, retki, kävely, leffa tms ei käy. Haluaa olla vain kotona ja valittaa.
Edelleen ottaa loukkauksena kaiken, millä toinen yrittää piristää.
Lisäksi häntä vaivaa yksinäisen elämän pelko ja kaikki siihen liittyvät asiat, tiedosti tai ei. Ymmärrän, että haluaa surra, mutta siitä ei ole kyse, vaan pikemminkin "uuden kortin" salaa pelaamisesta ja uhriksi heittäytymisestä.
Olen alkanut huomaamaan henkilön ilkeän puolen ja asemansa hyväksi käytön. Tämä surettaa minua, enkä tiedä miten pitäisi menetellä, kun kaikki, mitä tekee tai sanoo, on aina väärin.
En vain halua pitää mitään yhteyttä.
On mennyt siihen pisteeseen, että haluan vaihteeksi suojella itseäni.
Kysyisin ennemminkin "mitä kuuluu". Ihmiset suhtautuvat kuolemaan eri tavalla, jollekin se voi olla jopa helpotus. Sääli vähän niinkuin asettaa läheisen asemaan, että nyt pitää porata ja olla tosi surullinen. Itse ainakin koen tosi outona suruvalittelut, jos joku väkivaltainen kusipääisä kuolee. Niin sitten se on sellainen farssi - joku ottaa osaa suruun, jota ei ole, mutta koska protokolla, pitää väittää että joo jo kyllä on raskasta. Jos saa rehdisti sanoa että hyvä että vihdoin kuoli niin hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuun meni puhuminen hyvin, mutta mitä pitempään aikaa läheisen kuolemasta kului, sitä vaikeampaa on olla tukena.
Jos toinen on päättänyt olla sairas, käyttäytyy niin, että sairastuu ja haluaa myötätuntoa loputtomiin, mitä voi tehdä?
Mikään piristäminen, retki, kävely, leffa tms ei käy. Haluaa olla vain kotona ja valittaa.
Edelleen ottaa loukkauksena kaiken, millä toinen yrittää piristää.
Lisäksi häntä vaivaa yksinäisen elämän pelko ja kaikki siihen liittyvät asiat, tiedosti tai ei. Ymmärrän, että haluaa surra, mutta siitä ei ole kyse, vaan pikemminkin "uuden kortin" salaa pelaamisesta ja uhriksi heittäytymisestä.
Olen alkanut huomaamaan henkilön ilkeän puolen ja asemansa hyväksi käytön. Tämä surettaa minua, enkä tiedä miten pitäisi menetellä, kun kaikki, mitä tekee tai sanoo, on aina väärin.
En vain halua pitää mitään yhteyttä.
On mennyt siihen piste
No älä pidä. Toinen vaihtoehto on, että olet hiljaa ja kuuntelet vaan, et reagoi. Mahdollisesti kysyt tiukasti jotakin, että onko hän käynyt ulkona ja syönyt kunnolla. Jos ei lähdem ukaan draamaan niin hän etsii uuden tahon, kenen kanssa draamata
Yleensä ihmiset kysyy, miten on jaksanut. Se antaa hyvin tilaa valita, mitä haluaa sanoa.
pikkaisen loukkaavana pidin heitä, jotka alkoivat saman tien puhumaan omista asioistaan.