Miten pystyn pitämään naamani peruslukemilla ja salaamaan inhoni kaverin valintoja

kohtaan?



Kaveri oli nuorena kihloissa, tavoitteena oli 3 lasta alle 30-vuotiaana. Kihlaus purkaantui miehen lähtiessä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, pian miehellä oli uusi tyttis ja vauva tulossa. Kaveri otti laastariksi itseään paljon nuoremman pojan, nippanappa 18, hankkiutui tällä raskaaksi "vahingossa". Teki poitsun kanssa vielä 3 lasta lisää tiheeseen tahtiin ja meni naimisiin. Avioliitto kesti reilut 2 vuotta.



Yhtäkkiä kaveri tajuaa miehen olevan lapsellinen ja ei kuulemma ota vastuuta lapsista. Mitä voi olettaa 24-vuotiaalta 3 lapsen vuorotyötä tekevältä isältä (työt tyyliin viikko muualla töissä, viikko lomaa ja siinä sivussa opiskelee). Kaveri suunnitteli lähtevänsä ulkomaille opiskelemaan ja jättävänsä 3 alle kouluikäistä lastaan isälleen, nuorin alle 1v. Mies ei suostunut, alkoi avioerolla uhkailut ja miehen sättiminen kavereille.



Mies tekee töitä ollen viikon aina kerrallaan poissa ja kaveri hoidattaa paljon lapsiaan äidillään, enemmän kuin opinnot ja valmistumisen jälkeen työvuorot vaatii. Kas, löytyy uusi sängynlämmittäjä. Ei muuta kuin poitsu pihalle ja uusi vastuullinen isiehdokas heti tilalle. Kaiken tämän toimintansa kaveri kehtaa perustella "lasten parhaana".



Mua iljettää toi toiminta ja olen hänelle sanonut etten käytöstään hyväksy. Olosuhteiden pakosta joudun olemaan paljon tekemisissä ja hänestä asia ei mulle kuulu (ei kuulu ei, mutta käsitykseni hänestä ihmisenä on muuttunut todela paljon ja alaspäin).



Miten ihmeessä suhtaudun asiallisesti tyyppiin, kun tekis mieli karjua, et HALOO, kato mitä teet lapsillesi. Vanhinkin vasta 6v.