Oikaisu Olli-Pekka Heinoselle.

"Hannu ja Kerttu olivat persoja makealle, ja sadun kirjoittamisen aikaan herkut olivat harvinaisia. Nyt vierailu missä tahansa marketissa kertoo maailman muuttuneen. Tämän ajan sokerihumala löytyy toisaalta. Olemme persoja mielipiteille, jotka vastaavat omiamme.

Kun netistä löytää sivuston, joka kertoo omat mielipiteemme toisin sanoin, olemme myytyjä. Haluamme lisää. Ja sitähän algoritmit osaavat tarjota."

En pääse kommentoimaan maksullisilla sivuilla, jolta kyseinen kolumnin pätkä on kopioitu. 

Haluan vain ilmaista ihmetykseni, miten sivistynyt henkilö viittaa vanhaan kansansatuun tietämättä sen taustaa ja merkitystä.

Hannu ja Kerttu-satu on peräisin nälkävuosilta, jolloin ihmiset saattoivat päätyä epätoivoisiin tekoihin, kuten Hannun ja Kertun vanhemmat, eli "hukkaamaan" lapset metsään. Jopa syömään lapsia, vaikka siitä ei puhuttu. Siksi sadussa lapsia syövä ilkimys oli metsässä asuva paha noita. 

Hannu ja Kerttu ei ole opetus siitä, että ei pidä olla perso makealle. Se on kauhutarina siitä, mihin hirveyksiin äärimmäisen köyhyyteen ajetut ihmiset pystyvät.