Muita, jotka PELKÄÄVÄT jatkuvasti PAHINTA?
Aina, kun itselleni, miehelleni tai lapselleni tulee joku oire, alan pelkäämään, että nyt on kuolemanvakava sairaus. Mm. allaolevia olen pelännyt. Vaikka kuinka mietin, että nämä ovat yleisiä oireita, niin silti pelkään pahinta. Miten tästä pelosta pääsee eroon?
Pää kipeä = aivokasvain
Ihossa haava, ruhje, jälki tms. = ihosyöpä
Näkökentässä piste = aivokasvain tai sokeutuminen
Patti rinnassa = rintasyöpä (no tämä on oikeasti tärkeä tutkia ja tutkittiinkin)
Kielessa kipeä kohta = suusyöpä
Flunssa = kuollaan koronaan
Vatsa kovana/löysänä = suolistosyöpä
Ruokaa meinaa mennä väärään kurkkuun = keuhkotulehdus ja kuolema
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan = kohta hyökkää Suomeen ja taas kuollaan
Lisäksi, jos mies lähtee autolla johonkin pitemmälle reissulle, niin olen lukemattomia kertoja pelännyt auto-onnettomuutta.
Alkaa itselläkin jo huvittamaan, kun näitä listaa. Jokin mielisairaus minulla varmaan ainakin on? 😅
Kommentit (23)
Tulee varmaan omista vanhemmista ja kasvatuksesta. Mieti vanhempiasi, olivatko he syvällä katastrofiajattelussa ja tartuttivat ajattelutapansa sinuun?
Googlaa vähemmän, juttele ihmisten kanssa enemmän.
Ahdistuneisuushäiriö?
Mulla oli liikennepelko nuorempana. Meni jotenkin ohi.
Sairauksista joo, mutta ei noin pahana.
Ja sitten on meitä joille se pahin jo tapahtunut. Miten luulet meidän pärjäävän?
Kyllä. Mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö selittävänä tekijänä. Esim. pidän puhelinta usein äänettömällä kun ahdistaa ajatus sen soimisesta ja sen myötä jostain kauheista uutisista.
Nuorena olin sellainen. Luulin että on joku hiv tai kauhea sukupuolitauti joka tappaa. Tai muu. Ei ollut perspektiiviä vielä. Lisäksi jos lehdestä luki jotain, niin se vielä lisäsi luulosairauksia. Oikeasti oli sitten muut vaivat, joihin sai diagnoosin, ihan fyysisiä.
Pakko-oireeseen häiriöön voi liittyä tuota, toki muihinkin mielenterveysongelmiin tai ihan tiettyihin persoonan rakenteisiin voi liittyä katastrofointia. Jos koet että ajatus pyörii koko ajan ympyrää noissa asioissa ja samalla tiedostat, että ajatukset ovat irrationaalisia, voit kokeilla omahoito-ohjelmaa mielenterveystalo.fi sivustolla esimerkiksi ahdistukseen tai pakko-oireisiin liittyen.
Kyllä vaan, täällä yksi! Toissailtana takassa pidettiin tulta ja yöllä heräsin pelkoon siitä että perhe oli kuollut häkämyrkytykseen ( paitsi minä...). Ja minun mielikuvitus on pessimismissä tosi monipuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Tulee varmaan omista vanhemmista ja kasvatuksesta. Mieti vanhempiasi, olivatko he syvällä katastrofiajattelussa ja tartuttivat ajattelutapansa sinuun?
Eikös mediassa ollut vuosien aikana aika paljon katastrofijuttuja, uutisia ja tautiasioita (ellei pelottelua). Eikö joillekin tullut sieltä mieleen, ellei tiedosta sitä. Sitten muiden ihmisten käytös siihen päälle.
Minulle on jo tapahtunut kaikkein pahin enkä kykene pelkäämään mitään. Mutta tätä en voi tietenkään suositella ratkaisuksi.
Minä. Tosin omat pelkoni eivät liity niinkään sairauksiin, vaan erilaisiin onnettomuuksiin ja vastaaviin.
Ja sen kerran, kun sitten vakuutin itselleni, että hyvin tässä käy ja toimin vastoin vaistoani, joka varoitti pahimmasta, pahin tapahtui. Eli aina ei ole kyse irrationaalisesta pelosta. Kun vain oppisi erottamaan, milloin pelkää turhaan ja milloin "kuudes aisti" varoittaa oikeasta vaarasta.
Oli ennen. Ei enää. Ns. katastrofitulkintoja. Olen oppinut ymmärtämään että ajatukset ovat VAIN ajatuksia ja niitä tulee tuhansia päivässä päähäni. Useimmiten näin toimii neurootikko joka mielessään luo uhkakuvia milloin mistäkin. Tutustu tunteisiisi kussakin tilanteessa äläkä anna katastrofiajatusten määrätä. Tapa nimittäin tarttuu viattomiin lapsiin huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Pakko-oireeseen häiriöön voi liittyä tuota, toki muihinkin mielenterveysongelmiin tai ihan tiettyihin persoonan rakenteisiin voi liittyä katastrofointia. Jos koet että ajatus pyörii koko ajan ympyrää noissa asioissa ja samalla tiedostat, että ajatukset ovat irrationaalisia, voit kokeilla omahoito-ohjelmaa mielenterveystalo.fi sivustolla esimerkiksi ahdistukseen tai pakko-oireisiin liittyen.
Joillakin alkoholi, lääke tai stressi voi lisätä pakkotoistoajatuksia. Tai jokin muu. Mitä löytää, kun miettii. Ja mikä taas helpottaa ja tuo positiivista. Nuorena voi kokea asiat epävarmaksi tai jos on taloustilanne epävarma tms. Vanha trauma joillakin vaikka exä tai muuta.
Sinuna en yhtään siinä naureskelisi itselleni vaan hakrutuisin hoitoon. Raivostuttavaa aj pöyristyttävää, että tollaset mielisairaat pääsee edes lisääntymään. Hullu olet ap!
Mun yks terve nelikymppinen läheinen lähti ihan tavallisesti metsäretkelle ja kuoli sinne (sairauskohtaus). Ja toinen läheinen lähti mökkirannasta (ei alkoholia) uimaan ja hukkui ja kuoli (loppui voimat kesken kaukana rannasta). Eli mun elämässä tuollaisten pelkääminen ei ole mitään vain ahdistusoireilua vaan ihan totisinta totta on, että tiedän omasta kokemuksesta tuollaista käyvän.
Itse olen ylihuolehtiva, mutta en niinkään sairauksien suhteen vaan väkivallan ja liikenneonnettomuuden suhteen. Ja Itselläni tausta kumpuaa lapsuudesta, meillä oli väkivaltaa muutamia kertoja ja olen käynyt ne tilanteet mielessäni tuhansia kertoja läpi. Samoin olen itse ollut lapsena liikenneonnettomuudessa ja sekin jäi perheessä käsittelemättä. Ei sympatiaa tai empatiaa, päinvastoin. Olin myös lapsena sairaalassa ja minua ei käyty siellä katsomassa vaan vietiin ja haettiin. Tiettyä turvattomuutta ylihuolehtivuuteni heijastaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun yks terve nelikymppinen läheinen lähti ihan tavallisesti metsäretkelle ja kuoli sinne (sairauskohtaus). Ja toinen läheinen lähti mökkirannasta (ei alkoholia) uimaan ja hukkui ja kuoli (loppui voimat kesken kaukana rannasta). Eli mun elämässä tuollaisten pelkääminen ei ole mitään vain ahdistusoireilua vaan ihan totisinta totta on, että tiedän omasta kokemuksesta tuollaista käyvän.
No niinpä, tuollasta tapahtuu. Mutta mä olen pelännyt turhaan koko elämäni sellasta tapahtuvan läheisilleni, se on hyvin raskasta ja kuluttavaa elää niin. Mutta sairaushan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Mun yks terve nelikymppinen läheinen lähti ihan tavallisesti metsäretkelle ja kuoli sinne (sairauskohtaus). Ja toinen läheinen lähti mökkirannasta (ei alkoholia) uimaan ja hukkui ja kuoli (loppui voimat kesken kaukana rannasta). Eli mun elämässä tuollaisten pelkääminen ei ole mitään vain ahdistusoireilua vaan ihan totisinta totta on, että tiedän omasta kokemuksesta tuollaista käyvän.
Sen tiedostaminen, että ihminen on kuolevainen ja kenelle voi sattua mitä vain, on eri asia kuin näiden jatkuva pelkääminen ja todeksi uskominen joka ikisessä tilanteessa. Sehän ei ole totisinta totta, että ihminen kuolee aina kun lähtee metsään tai uimaan. Ei se sitä tarkoita, ettei näin voisi käydä, mutta ei myöskään sitä, että ihan varmasti tulee käymään. Luulen että ap tarkoitti pelkoa, joka ilmaantuu ihan jatkuvasti ja kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Tällöin kyse ei ole mistään realismista, vaan hallitsemattomasta ahdistusoireesta.
evvk