Voiko arkaa kissaa ikinä kesyttää?

Onko kissalle joku ihminen tehnyt pahaa? Siksi arkailee ja karkaa?

Yksilöllistähän tuo on aina.

Itselläni on nytkin kissa, joka on lähtöjään elsu-tapaus ja alkuunsa se oli hysteerisen arka. Parissa vuodessa siitä kuoriutui varsinainen sylikissa. Toisaalta täällä luonani on myös kaksi puolivilliä kissaa, jotka on pentuna loukutettu turvaan ja jääneet silti niin aroiksi, etten niihin pahemmin ole näiden kolmen vuoden aikana pystynyt koskemaan.

Ei tuollaisesta ole mitään iloa lemmikkinä, piikille.

Vierailija kirjoitti:

Onko kissalle joku ihminen tehnyt pahaa? Siksi arkailee ja karkaa?

Ei ainakaan meillä, en sitten tiedä miten ihan pentuna synnyinkodissaan. Meillä on saanut olla rauhassa ja tilaa on vetäytyä omiin oloihin kun haluaa. Tulee kyllä kutsuttaessa usein luokse jne, mutta koskea ei saa millään asialla. 

Heinävintin luukusta muutaman päivän välein tipahtaneet veljekset. Ensin tullut kesy kuin mikä ja toinen piti kesyttää joka syksy uudelleen kun se palasi reissuiltaan. Mutta kesyyntyi täysin sekin vuosikymmenessä. Sen piti koko ajan tuntea hallitsevansa tilannetta ja viesteihin piti vastata oikein ja kohteliaasti. Mutta se ei onnekseen tavannut eläinlääkäriä kuin sen kerran, kun munat vietiin. 

Aika rankkaa tuollainen eläinlääkärille toistuvasti kyörääminen on hyvin herkälle yksilölle. Kysytään ensimmäisenä, onko joku ihminen tehnyt kissalle pahaa - no hyvä ihme, tietenkin on, kissan näkökulmasta, ja paljon. Ei kissa ymmärrä, miksi ajetaan kaksi tuntia takaa, sullotaan laatikkoon, syötetään murisevaan koneeseen joka heiluu ja liikkuu, ja viedään piikin kanssa riehuvan vieraan psykon käsiin. Tätä voisi miettiä jokainen, jonka mielestä kissan hyvä hoito tarkoittaa jatkuvaa ramppaamista jossain.