Miten lapsenne oppi lukemaan 3-4-vuotiaana?

Oli vaan kiinnostunut kirjaimista ja niiden yhdistämisestä ihan itse, kyseli paljon ja me vanhemmat vastailimme.

Antaa opetella omaan tahtiin, ja neuvoo, kun kysyy.

Luin paljon, etenkin illalla sängyssä kun tytär köllötteli vieressä. Seurasi tekstiä, ja tietty kuvia, alkoi sitten itse toistelemaan tavuja ja 4-vuotiaana siis oppi lukemaan.

Mä kuulema opin 4 vuotiaana koska veljeni oli tuolloin juuri aloittanut koulun ja sivusta seurasin hänen harjoittelemistaan. Itse en siitä mitään muista.

Hyvin.

Mummi ei aina ehtinyt lukea minulle, joten opettelin lukemaan nelivuotiaana. 

Seuraamalla kaksi vuotta vanhempaa sisarusta, joka opetteli lukemaan. Tästä on nyt kymmenen vuotta ja edelleen seuraa tätä monissa asioissa.

Tutkitusti lapsi oppii lukemaan helpoiten viisi vuotiaana. Jospa antaisit lapsesi kasvaa ja leikkiä rauhassa sillä tasolla kuin kolmivuotiaan kuuluukin.

Taitaa aloittaja kuulua siihen äippäsarjaan, joilla on kova kiire tehdä jälkikasvusta ihmelapsia.  Minäpä neuvon, ettei kannata. Voi käydä päinvastoin.  

Eli, et saa niitä niksejä.  Sen sijaan kehotan lukemaan lapselle sekä leikkimään ja touhuanaan yhdessä.

Yhtenä päivänä kun ajeltiin toiseen kaupunkiin rupesi lukemaan kylttejä ja ikkunoiden tekstejä ääneen. Ei kukaan ollut tehnyt asian eteen mitään. Poika oli tuolloin 4v. En tiedä mistä oppinsa otti.

9-vuotias isosisko leikki opettajaa ja opetti pikkuveljen lukemaan ja laskemaan ( myös kerto- ja jakolaskuja).

Samaan aikaan kun esikoiseni alkoi aktiivisesti puhua eli 1 v 4 kk iässä hän alkoi myös kiinnostua kirjaimista. Kun luimme joskus kirjoja, joissa oli esitetty aakkoset, hän kiinnostui ja tökkäsi sormensa aina uuden kirjaimen kohdalle ja kysyi: "Mikä?" Kun hän oli 1 v 7 kk tajusin, että herranjestas, hän tunnistaa kaikki aakkoset. Sekä niin päin, että hänelle osoitettiin kirjainta ja pyydettiin nimeämään se että niin päin, että kysyttiin, missä on X ja hän näytti sen. 2-vuotiaana hän oppi lukemaan. Tosin ihan ensin hän ei pystynyt kohdistamaan katsettaan sujuvasti riviltä toiselle vaan katse hyppi miten sattui ja hän turhautui, kun ei pystynyt sitten kuitenkaan saamaan selvää pitemmän tekstin sisällöstä. Mutta esim. Akkareita hän luki ihan sujuvasti jo 2-vuotiaana.

4 v oppi lukemaan, kun päätti opetella, koska vuotta vanhempi isosisarus osasi lukea. Autoin vähän alkuun. Opittuaan lukemaan se ei enää kiinnostanut häntä ja hänen lukutaitonsa ei kehittynyt ennen koulun alkua. Isosisarus taas alkoi heti lukea Aku Ankoista lyhyitä puhekuplia ja hänen lukutaitonsa kehittyi kohisten. Luki jo 6 v vuorovedolla ekaa Harry Potteria.

Lapsi oli kiinnostunut kirjaimista, pelaili tabletilla kirjainpeliä, ja oltiin tietty luettu paljon. Kyllä niitä kirjaimia tuli joskus kyseltyä, kun lapsi oli niin innokas, mutta ei mitenkään järjestelmällisesti opetettu. Eräänä päivänä päiväkotiin mennessä hän totesi, että kyltissä lukee "päiväkoti'. Arvelin, että vain tunnistaa sanan ulkomuodosta, mutta kotona kun kysäisin satunnaisia sanoja erään kassin kyljestä, lapsi osasi ne lukea. Oli silloin 4,5-vuotias. Nyt vähän yli viisivuotiaana lukee lauseita ja joskus kirjoja itsekseen, vaikka suurimmaksi osin on kyllä vielä kuuntelijana.

Oma lapsi ei vielä lue, on hiukan yli kaksivuotias. Ensimmäiset kirjaimet alkoi tunnistaa reilu puolitoistavuotiaana ja itse olen oppinut lukemaan alle kolmevuotiaana joten katsotaan miten etenee... Mutta perusasioina:

-luetaan paljon yhdessä, monta kirjaa päivässä yleensä. Kehun lasta myös kun "lukee" eli kun itse keskittyy kirjaan, ihastelen kaikenlaista tekemistä kirjojen kanssa. Kyselen mitä kirjassa tapahtuu, ja saa kertoa kuvien perusteella. 



-käydään kirjastossa yleensä ainakin joka toinen viikko, lainataan paljon kirjoja

-aakkoset opetetaan äännevastaavuudella eli ei aa bee see dee äffä hoo mikä sekoittaa vaan äännät ytimekkäästi sen a, b, "s", d 

-leikitään paljon tunnistusleikkejä kirjaimilla. "Mikä se on se pieni ympyrä? No sehän on oo!" "Mikä näyttää käärmeeltä ja suhisee? Se on s!"

-leikitään magneettikirjaimilla: "missä on sun oma kirjain (etunimen eka)? Joo siinähän se! Löydätkö Kallen kirjaimen?" Annan myös "kirjoittaa" niillä kirjaimilla ja lapsi laittaa mitä kirjaimia nyt laittaakaan ja sitten äännetään yhdessä se kirjaiyhdistelmä, olipa nyt vaikka KEP tai mitä onkaan

-etsitään tuttuja kirjaimia kun kävellään, ihan vaikka kauppojen nimistä, valokylteistä jne. 

-tehdään "yhdessä" ristikoita, autan lasta kirjoittamaan kirjaimia

-ollaan opeteltu aakkoslaulu ja kuunneltu muitakin kirjainbiisejä

-jutellaan kirjaimista, esim tänään kaupparetkellä lapsi leikki kirjoittavansa sanoja ja lukevansa paketeista. Tietysti kehuin ja kyselin että mitäs siinä lukeekaan, ai tollaista joo. Lapsi aika hyvin tavoitti tavutusrytmin sanojen kanssa, no sitten tavutettiin muitakin sanoja.

Tämän tyyppisiä juttuja. Ei ole tarkoitus treenata lasta tavoitteena lukutaito jossain iässä, mutta itselleni on tosi tärkeää tehdä kirjoista, kirjaimista, tekstistä kiinnostavaa ja motivoivaa lapselle. Ja hän nyt on niistä ollut itsekin kiinnostunut, niin en ole pantannut tekemistä. Tehdään paljon muutakin, mutta yritin tähän nyt avata millaisten juttujen uskon parantavan nimenomaan lukuvalmiutta. Lapsi on sujuvapuheinen ja "sanavalmis" muutenkin, niin en myöskään ihmettelisi että ratkoisi kirjainten koodit aika nuorena kun aihe kiinnostaa. 

Meidän esikoinen osasi lukea vähän 3-vuotiaana, 4-vuotiaana luki ihan kunnolla. Tämä tapahtui oikeastaan ihan vahingossa ja itsestään. 

Jostain syystä meillä oli magneettikirjaimia jääkaapin ovessa. Oli niistä kiinnostunut ja tosi nuorena oppi kirjaimet. Kerroin sekä kirjainten nimet, että äänet. Taisin silloin tällöin mainita, että jossain lukee jotain. Siis tyyliin tuossa on sun nimi tai tuossa lukee maito. Vauvasta asti luettiin paljon yhdessä

Ehkä suuri ymmärrys kirjoittamisen hyödystä tuli tietokoneella. Kun etsittiin netistä jotain ja kirjoitin hakusanan koneelle, niin lapsi katsoi tiukasti vieressä. Yllätykseksemme pystyi sitten 3-vuotiaana kirjoittamaan mielenkiintoisen asian alkua koneella ja tunnistamaan sitten oikean sanan hakutuloksista. Oli tietokoneella todella vähän. Siis alle puoli tuntia viikossa ja silti oppi (oli aika ennen älypuhelimia ja tabletteja).

Sitten kun oli oppinut lukemaan, niin hommattiin kaikenlaisia sanapelejä, koska tykkäsi noista kovasti. Akkari myös tilattiin ja raahattiin kirjastosta lukemista.

Kaiken kaikkiaan opettamalla opetettiin todella vähän. Toisin kuin kuopuksen kanssa, joka inhosi pienenä lukemista ja kaikkea kirjaimiin liittyvää. Just ja just oppi lukemaan 7-vuotiaana, 10-vuotiaana kunnolla. Tätä lasta on opetettu, kannustettu ja palkittu, koska lukutaito ei todellakaan tullut helpolla. Erilaisia ovat siis tämän suhteen. Nykyisinkin esikoisen lukunopeus on varmaan kymmenkertainen kuopukseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti lapsi oppii lukemaan helpoiten viisi vuotiaana. Jospa antaisit lapsesi kasvaa ja leikkiä rauhassa sillä tasolla kuin kolmivuotiaan kuuluukin.

 

Taitaa aloittaja kuulua siihen äippäsarjaan, joilla on kova kiire tehdä jälkikasvusta ihmelapsia.  Minäpä neuvon, ettei kannata. Voi käydä päinvastoin.  

 

Eli, et saa niitä niksejä.  Sen sijaan kehotan lukemaan lapselle sekä leikkimään ja touhuanaan yhdessä.

Siis jep, todellakaan ei ole varmaa että siitä aikaisin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppivasta lapsesta tulisi menestyvä ihminen. Itse olen näitä tapauksia että älyä kyllä riittää mutta ei mitään kykyä valjastaa sitä mihinkään tuottavaan :D

Luki sanomalehteä aamuisin kun odotti aamupalaa. Siitä se vaan jotenkin lähti.

Mä opin 3-4 vuotiaana koska vaan kiinnosti ja harjoittelin paljon. Omaa viisivuotiasta olen leikin varjolla ja paljon lukemalla yrittänyt innostaa jo pari vuotta, mutta vaikka oppikin kirjaimet parivuotiaana ja kiinnostusta on, niin ei vaan ole oppinut lukemaan. Saa nähdä miten nuoremman lapsen kanssa käy. Isänsä on oppinut vasta koulussa lukemaan. Mitään vaikutustahan mihinkään tuolla lukemaanoppimisiällä ei ole ollut, että sikäli sillä ei ole merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti lapsi oppii lukemaan helpoiten viisi vuotiaana. Jospa antaisit lapsesi kasvaa ja leikkiä rauhassa sillä tasolla kuin kolmivuotiaan kuuluukin.

 

Taitaa aloittaja kuulua siihen äippäsarjaan, joilla on kova kiire tehdä jälkikasvusta ihmelapsia.  Minäpä neuvon, ettei kannata. Voi käydä päinvastoin.  

 

Eli, et saa niitä niksejä.  Sen sijaan kehotan lukemaan lapselle sekä leikkimään ja touhuanaan yhdessä.

Siis jep, todellakaan ei ole varmaa että siitä aikaisin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppivasta lapsesta tulisi menestyvä ihminen. Itse olen näitä tapauksia että älyä kyllä riittää mutta ei mitään kykyä valjastaa sitä mihinkään tuottavaan :D

Joo. Mäki oon kolmevuotiaana lukenut ja laskenut autistinen hyperleksikko. Ei ole menestystä tullut 😁

Se on ihan kokonaan kiinni siitä, mistä lapsi kiinnostuu. Meillä on ollut suvussa aikaisia lukijoita kolmessa polvessa, ja sitten taas osaa lapsista on 3-vuotiaana kiinnostanut pallon potkiminen, ja heistä on tullut hyviä siinä.

Joten minun neuvoni: lue iltasatu, osta magneettiaakkoset jääkaapin oveen, ja tee lapsen kanssa niitä asioita, mistä tämä on kiinnostunut.