Apua, ura etenee yhtakkia kovalla vauhdilla, ja haluaisin toisaalta ottaa vastaan kaikki tarjotut haasteet, mutta jaksaminen pelottaa..
Olen pitkäaikaisesta masennuksesta toipuva, ja tarjotut haasteet toisaalta imartelevat ja ovat myös sisällöllisesti houkuttelevia, mutta uusi tilanne edellyttäisi, että olisi (taas) jaksettava tehdä pitkää päivää, jotta kaikesta selviytyisi.
Uskallanko tarttua haasteisiin koittamalla unohtaa aikaisemman työuupumuksen ja masennuksen (ts. move on rohkeasti), vai pitäisikö edelleen varoa ottamasta liikaa harteilleen? Pelottaa, että romahdan uudelleen. Toisaalta tuntuu, etten halua jäädä " menneisyyteni vangiksi" , toisaalta varovaisesti eteneminen tuntuisi viisaaltakin itsensä säästämiseltä.
Onko muita jotka ovat olleet samassa tilanteessa? Millaisia ratkaisuja olette tehneet ja millaisin tuntemuksin ja perusteluin (Itsellenne)?
Kommentit (3)
tulisi tehtäviä, jotka eivät ole oikeastaan jaettavissa mutta vaikuttaisivat vastuun lisääntymisen myötä palkkaan.
uudet haasteet paransivat tilannetta. Ehkä aiempi masennus johtui osaltaan umpikujasta, sairaasta työympäristöstä, huonommuuden tunteista, jne.
Uudet haasteet, parempi asema ja palkka ja itsetunto, ja selkeästi hektinen työtahti pitävät minun virkeänä, outoa kyllä.
Haasteet voi tehdä hyvääkin, mutta on tärkeää pitää huoli siitä ettei väsy liikaa. Pystytkö ottamaan tarjotut haasteet vain osittain vastaan: useinhan työtehtävien laajuus on neuvottelukysymys.