Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Apua, ura etenee yhtakkia kovalla vauhdilla, ja haluaisin toisaalta ottaa vastaan kaikki tarjotut haasteet, mutta jaksaminen pelottaa..

Vierailija
13.02.2007 |

Olen pitkäaikaisesta masennuksesta toipuva, ja tarjotut haasteet toisaalta imartelevat ja ovat myös sisällöllisesti houkuttelevia, mutta uusi tilanne edellyttäisi, että olisi (taas) jaksettava tehdä pitkää päivää, jotta kaikesta selviytyisi.



Uskallanko tarttua haasteisiin koittamalla unohtaa aikaisemman työuupumuksen ja masennuksen (ts. move on rohkeasti), vai pitäisikö edelleen varoa ottamasta liikaa harteilleen? Pelottaa, että romahdan uudelleen. Toisaalta tuntuu, etten halua jäädä " menneisyyteni vangiksi" , toisaalta varovaisesti eteneminen tuntuisi viisaaltakin itsensä säästämiseltä.



Onko muita jotka ovat olleet samassa tilanteessa? Millaisia ratkaisuja olette tehneet ja millaisin tuntemuksin ja perusteluin (Itsellenne)?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haasteet voi tehdä hyvääkin, mutta on tärkeää pitää huoli siitä ettei väsy liikaa. Pystytkö ottamaan tarjotut haasteet vain osittain vastaan: useinhan työtehtävien laajuus on neuvottelukysymys.



Vierailija
2/3 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulisi tehtäviä, jotka eivät ole oikeastaan jaettavissa mutta vaikuttaisivat vastuun lisääntymisen myötä palkkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
13.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

uudet haasteet paransivat tilannetta. Ehkä aiempi masennus johtui osaltaan umpikujasta, sairaasta työympäristöstä, huonommuuden tunteista, jne.



Uudet haasteet, parempi asema ja palkka ja itsetunto, ja selkeästi hektinen työtahti pitävät minun virkeänä, outoa kyllä.