Ihan sama mitä neuiropsykologit sanoo, kaikilla ei ole _varaa_ jäädä kotiin.

Vierailija:

Esim pk-seudulla, vaikka ei ole hienoa asuntoa, eikä autoa eikä edes Tupperwarea kaapissa, eli lasta ei viedä hoitoon oman edun vuoksi tai siksi, että elintaso pyritään pitämään tosi korkealla VAAN SIKSI ETTÄ ON PAKKO JOS HALUAA SÄILYTTÄÄ KODIN JA OSTAA RUOKAAKIN ILMAN ETTÄ JOUTUU MIERONTIELLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Monille riittää se toiseksi paraskin vaihtoehto, jos muuten asiat ovat kunnossa. Kokonaisuus ratkaisee. Toivottavasti kaikki on muuten perheessä hyvin.

Muuten ei ruoka riittänyt! 4 lasta ja miehellä huono palkka.

Se on priorisointikysymys. Ruokaa on ja vaatetta, köyhiä ei olla muttei hirveen leveestikään elellä. Ei kaikkea tarvitse sieltä Stokkalta ostaakaan?

neuropsykoogit kiinnostuvat vain siitä, mitä aivojen toiminta ja rakenne psykologialle aiheuttaa. Siis esim adhd:sta ja aspergerista. Niillä ei ole mitään tekemistä kotiäitiyden tms kanssa, paitsi siinä mielesssä että kn lapset eivät pärjää ryhmissä, on äitien pako jäädä kotiin.

lainkaan.

Aikuiset ne haluavat hyvin varusteltuja koteja, merkkivaatteita ja harrastuksia. Lapsen materialistiset tarpeet ovat oikeasti aika vähäiset, ainakin ennen kouluikää.

Vierailija:

Aikuiset ne haluavat hyvin varusteltuja koteja, merkkivaatteita ja harrastuksia. Lapsen materialistiset tarpeet ovat oikeasti aika vähäiset, ainakin ennen kouluikää.

siinä se.

Enkä ymmärrä miten jollain ei oo... Me tullaan hyvin toimeen, toki on tiukkaa mut aina on ruokaa ja vaatteita ja mitä tarvitaan. Elettiin miehen opintotuella ja mun kh-tuella, nyt mies sai kylläkin työpaikan kun valmistuu just. Mutta tärkeintä on kuitenkin lapset ja perhe, ei raha. Aina tulee toimeen jos tahtoo.

Sekin on omista valinnoista kiinni. Joku saa homman pyörimään tonnilla kuussa, joku tarvitsee siihen kolme tai viisi kertaa enemmän.

Ja kaikki tarpeet ovat kummallekin aivan pakollisia menoja, joista ei voi mitenkään karsia.

että köyhälläkin on varaa hankkia lapsia. Tämä yhteiskunta on niin lapsikielteinen kuin vain olla voi, mutta muutaman kymmenen vuoden päästä itketään sitä, että ei syntynyt lapsia tarpeeksi.



Kaikki eivät voi elää rikkaina, se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Vaikka kuinka kävisi kouluja ja tekisi töitä. Jos ei pienituloisella ole varaa elättää lasta, niin silloin tulisi tukea tulla yhteiskunnalta.

Osa ei voi oikeasti jäädä kotiin rahasyistä, mutta veikkaan, että aika monet vain ovat tottuneet elintasoon, josta on liian haikea luopua. Olen myös huomannut, että yllättävn monet hyvinkoulutetut ja hyvissä työpaikoissa olevat vanhemmat eivät yksinkertaisesti ymmärrä ja tiedä, mitä lapsi tarvitsee ensimmäisinä elinvuosinaan kehittyäkseen tunne-elämältään tasapainoisiksi, miten perusturvallisuuden tunne kehittyy lapselle.

Toisen perheen taloudellista tilannetta on niin vaikea tietää. Mutta uskallan sanoa, että suurin osa perheistä kyllä voisi jäädä, jos haluaisi.