Vaimo on jahkailija, hermot menee

Nostan 

Hyvin yleistä ja kammottavaa hermojen venytystä

Meillä mies on kivireki

Ehkä tulkitset hänet väärin.  Moni saattaa olla sellainen pohdiskeleva luonne, että punnitsee eri vaihtoehtoja ja niistä taas joku hätäisempi saattaa päätellä että hän on jo tehnyt päätöksensä.

Googlaa toiminnanohjauksen häiriö. Englanniksi lisätietoa executive functions.

On sitä miehilläkin. Sanoisin että naisilla yleisempää. Tähän on hyvä keino. Ota sohvalla hyvä asento ja sano puolisolle kerro sitten kun tiedät mitä haluat. Korostan sitä hyvää asentoa jahkailijalla voi kestää kauan. Minä en tee koskaan mitään ajattelematta ensin. Jahkailijoilla tulee just niitä turhia liikkeitä ees taas hötkyillessä.

T. Sohvan guru. 

Osa ihmisistä ei osaa vain päättää. Isäni on tuollainen, saattaa jahkailla asioita vuosikausia. Tekee päätöksen yleensä vasta kun on liian myöhäistä tai tee päätöstä lainkaan.

Hyvä tilaisuus sinulla opetella olla ottamatta niin tosissaan omia tunteitasi vaimon jahkailun suhteen.

Puolisoni ja hänen vanhemmat ne vasta kaikkea miettivät pitkään ja tuumailevat.

Esim appiukko on kohta 30 vuotta miettinyt ostavansa uudet talvikengät homma menee näin, talvisin saattaa kierrellä kenkäkauppoja ja etsii ja miettii. Lopulta tuleekin kevät ja silloin tuumaa ettei enää talvikenkiä tarvitsekaan. 

 

Puolisollani ihan samat perintönä saadut ajattelumallit ja toimintakuviot, muttei noin voimakkaana. Puoliso osti 15-17 vuoden miettimisen jälkeen pari talvea sitten alennusmyynnistä itselleen kengät. Nämä kengät ovat kyllä edelleen käyttämättöminä kaapissa ns pyhäkenkinä odottamassa vissiin Jeesuksen toista tulemista tai jotain.

Puolisoni ja hänen vanhemmat eivät turhia hötkyile. Asioita mietitään tarkkaan vuosien ajan. Rahaa ei käytetä mihinkään, ei edes kunnolliseen ruokaan. Rahaa säästetään pahanpäivän varalle. Puolisoni on kohta 60v ja anoppi ja appi kohta 85v; varmaan on näiden vuosikymmenien aikana tileille kertynyt mukavasti rahaa. En tiedä vieläkään mikä on heidän pahapäivä? Elämästä eivät varmaan ole nauttineet, tai mistä minä tiedän? 

Appivanhemmat ovat ikänsä nyhjänneet kotona työpäivien jälkeen ja syöneet päiväyksen ylimenneitä ruokia. Vaatteet ja huonekalut niitä samoja 40 vuotta vanhoja kuluneita raaskuja. 

 

Mitään ei puolison kanssa voi tehdä tuosta vaan, jopa kävelylle lähtö pitää suunnitella ja miettiä hyvin etukäteen. Meillä on arki päivästä toiseen tarkkaan suunniteltua ja kaavamaista. Turvallista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tulkitset hänet väärin.  Moni saattaa olla sellainen pohdiskeleva luonne, että punnitsee eri vaihtoehtoja ja niistä taas joku hätäisempi saattaa päätellä että hän on jo tehnyt päätöksensä.

Minä olen tällainen, että pohdin ääneen pitäisikö mennä käymään paikassa x tai hankkia asia y, ja mies käsittää tämän heti tehtynä päätöksenä ja ihmettelee jälkeenpäin että eikö me mennäkään sinne ja sinne tai osteta sitä tai tätä. Ja että sinähän sanoit ja nytkö olet taas muuttanut mielesi. 

Ja ollaan oltu yhdessä parikymmentä vuotta, eikä kumpikaan koskaan opi.