15-vuotias jäi kiinni varastsmisesta

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

No hyvä että hänellä on omaa rahaa, niin saa ne sakot maksettua. Paljonko joutuu korvaamaan?

En tiedä, en edes kysynyt, niin paljon Vtti. Ja todellakin maksaa omistaan. Kun edes kerran olisi rauhallinen koti-ilta eikä jatkuvaa teinidraamaa.

Minulla ei itselläni ole lapsia niin en ole varma miten nämä jutut toimivat, mutta onko tässä vaiheessa myöhäistä tehdä aborttia?

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat vähän ylidramaattiselta.

"Pilaamaan koko syksy"

"En halua nähdä koko ihmistä"

Harmittaa jo teinin puolesta. Äiti on niin perfektionisti, että vaatii samanlaista perfektionismia lapseltaansa. Tämä tottakai ajaa sitten lapsen varastamaan ja käyttäytymään huonosti, koska tietää ettei koskaan kykene olemaan se täydellinen lapsi, jota äiti hänestä jatkuvasti vaatii. 

Lässynlässynlää! Tietysti äidin vika. Se, että ei hyväksy varastamista, ei ole mitään perfektionismia.

Tuo varastelu liittyy teini-ikään, sitä kokeilee aika moni juuri tuossa iässä. Itsekin. Loppui siihen kun kerran jäinkin kiinni. Puhuminen asiasta riittää. Ei tarvitse tehdä elämää suurempaa numeroa tuosta.

Minulle kävi samalla tavalla teininä, varastin yhdestä kaupasta neuleen (alekorista ihan halvan), ja seuraavana päivänä korvakorut, joita en edes halunnut, ja silloin jäin kiinni. Minä varastin  vain siitä syystä, että kaverit, joiden kanssa olin, varastivat myös ja halusin kuulua porukkaan - joukossa tyhmyys vaan jotenkin tiivistyy. Nyt olemme kaikki jo yli viisikymppisiä ja voin lohduttaa, että  kukaan meistä ei nyt aikuisena ole joutunut turmioon vaan hyvän ja rehellisen elämän olemme eläneet. 

Minä kaduin varastamista jo ennen kun jäin kiinni, sen neuleen olin katumusta tuntien jo heittänyt pois silloin, kun niistä korvakorujen varastamisesta jäin kiini. Mutta hyvä että jäin, koska siihen loppui varastaminen, olin niin nolo. 

Minua ei rankaistu varastamisesta, äiti ja isä suhtautui ymmärtävästi, sanoivat vaan jotain sellaista, että nuorena tulee tehtyä tyhmyyksiä, ymmärtävät sen kyllä, ja uskovat kyllä että en enää varasta. Enkä varastanutkaan. Kaikkien kavereiden vanhemmat eivät olleet yhtä ymmärtäväisiä, en muista mitä rangaistuksia saivat, mutta ei nyt mitään kovin pahaa kuitenkaan. 

Lapset toki ovat erilaisia ja toisille täytyy asettaa tiukemmat rajat kuin toisille, silti suosittelisin kaikille teinien vanhemmille sitä, että kaikista tyhmyyksistä ja pettymyksen aiheuttamisesta huolimatte yrittäisitte aina vakuuttaa lapsellenne, että uskotte ja luotatte häneen, se ainakin suurta osaa kannustaa edes yrittämään olemaan luottamuksen arvoinen. En tarkoita, ettei rajoja pidä asettaa, niitä voi asettaa sen vuoksi, että nuoren olisi helpompi noudattaa sääntöjä, mutta jos saisi jotenkin kuitenkin osoitettua sille nuorelle, että silti uskon ja luotan sinuun. 

Kovin kevyesti moni tuntuu asian ottavan. Kyllä 15 vuotiasn pitäisi ymmärtää teon vääryys ja seuraukset. Kyllä vanhempien pitää olla tiukkoja ja pettymys tulee näyttää. Luottamus on mennyt ja se pitää nuoren ansaita. Ei mitään pään silitystä, kun kyseessä on rikos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat vähän ylidramaattiselta.

"Pilaamaan koko syksy"

"En halua nähdä koko ihmistä"

Harmittaa jo teinin puolesta. Äiti on niin perfektionisti, että vaatii samanlaista perfektionismia lapseltaansa. Tämä tottakai ajaa sitten lapsen varastamaan ja käyttäytymään huonosti, koska tietää ettei koskaan kykene olemaan se täydellinen lapsi, jota äiti hänestä jatkuvasti vaatii. 

Lässynlässynlää! Tietysti äidin vika. Se, että ei hyväksy varastamista, ei ole mitään perfektionismia.

Ei se olekaan. 

Mutta kyllä toi asenne äidiltä johtaa aika epätoivoiseen huomionhakuun.

Tyttö on ollut normaali teini, kavereita, koulua ja jokunen harrastus. Aloitti iloisena uuden koulun, sai uusia kavereita eikä mikään viittaa sen enempää ahdistukseen kuin masennukseenkaan. Kiltisti ja nolona maksoi sakkonsa, ja toki katuu nyt jälkeen päin.

Luottamus häneen kuitenkin meni. Oli suunnitellut syyslomalle risteilyä Ruotsiin kaverinsa kanssa, nyt ei tunnu siltä että lupaa haluaisin tai uskaltaisin antaa. Tosi pettynyt häneen. Olen tähän asti uskonut, että tyttö on reipas ja rehti, sosiaalinen ja pärjäävä. Tämä muutti kyllä kuvaani hänestä negatiivisemmaksi.

Ap