Miten toimia ylipuheliaan kaverin kanssa?

Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka ymmärtää ainoastaan suoraa ja kaunistelematonta puhetta. Toki on olemassa riski, että hän loukkaantuu, jos hän on jo kerran ottanut nokkiinsa siitä, kun sinulle ei jokin tietty yksityiskohta tarinassa ollut tärkeä.

Näin yhden viestin ja kuvauksen perusteella kaverisi kuulostaa jollain tapaa neuroepätyypilliseltä. Se on ominaisuus, jota ei voi muuttaa, vaikka sosiaalisia taitoja voi toki oppia ja parantaa niin halutessaan. En tiedä, haluaako kaverisi oppia vastavuoroisempaa keskustelutyyliä vai onko sitä mieltä, että hän on mitä on ja muut sopeutukoot siihen. Muista kuitenkin, että sinulla on oikeus odottaa ystävyyssuhteelta vastavuoroisuutta ja että myös sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Säälistä ei kannata kenenkään kaveri olla ja toisaalta sinulla ei ole myöskään velvollisuutta ryhtyä miksikään vuorovaikutusvalmentajaksi tälle kaverillesi. Ystävyys- ja tukihenkilösuhteet on parasta pitää erillään.

Kai teillä joku yhteinen kieli on jolla kommunikoida?

Sano suoraan ja vaihda kaveria, jos ei auta. 

Otan osaa. Mulla oli tällainen kaveri, mutta en jaksanut enää kuunnella hänen jaarittelujaan. En usko, että tuohon mikään auttaa, kun tämä ihminen ei ole kiinnostunut sinusta ja sinun asioistasi, vaan haluaa ainoastaan yleisön monologilleen. Tällaiselle tyypille kun yrittää kertoa omia kuulumisiaan, niin hän toteaa vaan "aijaa" ja jatkaa kertomustaan naapurin Sirpan pojan miniän koirasta.

Tuollaisille on vain pakko sanoa suoraan

Ei noille voi mitään koska heillä ei oo sosiaalista älykkyyttä tai pelisilmää ja tykkäävät omasta äänestään liikaa

Kuin olisit kuvaillut erästä minun kaveriani. Puhuu ja puhuu, selostaa seikkaperäisesti ja moneen kertaan samoja asioita, pystyy helposti vetämään parinkymmenen minuutin monologin, eikä kiinnitä mitään huomiota siihen, että keskustelukumppani katselee toisaalle tai yrittää vaihtaa puheenaihetta.

Ehkä rasittavampana piirteenä on tämän ihmisen itsekeskeisyys - ei siis sellainen ilkeä ja pahansuopa itsekeskeisyys - vaan se, että hän tauotta puhuu itsestään ja jos onnistuukin muutaman lauseen sanomaan johonkin väliin, niin hän ei malta kuunnella, vaan nopeasti kääntää jälleen itseensä keskustelun: "Minun mummonihan kuoli tässä viime viikolla ja hautajaiset ovat ja on tuntunut aika..." - "Joo, just, siis mun mummohan kuoli vuonna 2005 kesäkuussa ja silloin oli semmoinen tosi sateinen päivä, siis ei mikään kauhee kaatosade, mutta kuitenkin siis satoi aamupäivällä jonkin verran ja minä sitten lähdin ja sanoin ja tein...."

Mä en ole tämän sinänsä iloisen ja hyväsydämisen ihmisen kanssa juurikaan enää tekemisissä. Nähdään jossakin yhteisissä illanistujaisissa silloin tällöin ja välillä viestitellään jotakin, mutta en aikoihin ole varsinaisesti viettänyt aikaa hänen kanssaan. Olin tapaamisten jälkeen niin väsynyt ja kiukkuinen, että päätin, ettei ystävyyssuhteiden pitäisi olla tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kuin olisit kuvaillut erästä minun kaveriani. Puhuu ja puhuu, selostaa seikkaperäisesti ja moneen kertaan samoja asioita, pystyy helposti vetämään parinkymmenen minuutin monologin, eikä kiinnitä mitään huomiota siihen, että keskustelukumppani katselee toisaalle tai yrittää vaihtaa puheenaihetta.

Ehkä rasittavampana piirteenä on tämän ihmisen itsekeskeisyys - ei siis sellainen ilkeä ja pahansuopa itsekeskeisyys - vaan se, että hän tauotta puhuu itsestään ja jos onnistuukin muutaman lauseen sanomaan johonkin väliin, niin hän ei malta kuunnella, vaan nopeasti kääntää jälleen itseensä keskustelun: "Minun mummonihan kuoli tässä viime viikolla ja hautajaiset ovat ja on tuntunut aika..." - "Joo, just, siis mun mummohan kuoli vuonna 2005 kesäkuussa ja silloin oli semmoinen tosi sateinen päivä, siis ei mikään kauhee kaatosade, mutta kuitenkin siis satoi aamupäivällä jonkin verran ja minä sitten lähdin ja sanoin ja tein...."

Mä en

Siis täsmälleen tämä, kun tämäkin kaveri on ihan hyväntahtoinen. En edes usko, että hän ei olisi varsinaisesti kiinnostunut mun asioista, hän vain sattuu olemaan kiinnostuneempi omistaan. 

Samaistun täysin tuohon, että näkemisen jälkeen on ihan uuvuksissa. Mä en edes sovi tapaamisia tämän ihmisen kanssa jos on vähän alavireinen olo, koska en yksinkertaisesti jaksaisi sitä. Kun olemme nähneet, niin tuntuu niinkuin olisin jäänyt henkisesti tiejyrän alle.

AP

Kova ahdistus saa ajatukset tuollaisiksi.

Energiaimureita ovat, tosin ehkä tiedostamatta sitä itse.

Ei voi vaikuttaa mitenkään. Oma sisareni on tuollainen. On lapsesta asti ollut hyvin huomionkipeä ja tuollainen papatus on hänen tapansa ottaa huomio.  Koita sinä opetella sietämään: tuo ystäväsi ei varmaan ole ainoa ystäväsi.  Tuollaiset ihmiset oppivat vastavuoroisuutta vasta sitten, kun kiinnostuvat toisistakin ihmisistä. Siellä siis taustalla on myös jonkinverran keskimääräistä enemmän itsekkyyttä.

Tunnen tällaisen ihmisen myös. Kestän jopa hänen yksityiskohtaiset jaarittelunsa kummin kaiman serkusta, koska osaan jo etukäteen odottaa jotain sellaista. Mutta olen alkanut vähän loukkaantumaan siitä, että mitä tahansa itse jossain välissä onnistun kertomaan, hän vastaa tyyliin vain "jaa", ja jatkaa taas selostuksiaan tuntemattomista ihmisistä. Siis vaikka asiani olisi selkeästi jotain, mihin kuka tahansa muu ystävä tarttuisi ja tahtoisi keskustella. Ilmeisesti tämän tyyppisille ihmisille vuorovaikutteinen keskustelu on täysin vieras käsite. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tällaisen ihmisen myös. Kestän jopa hänen yksityiskohtaiset jaarittelunsa kummin kaiman serkusta, koska osaan jo etukäteen odottaa jotain sellaista. Mutta olen alkanut vähän loukkaantumaan siitä, että mitä tahansa itse jossain välissä onnistun kertomaan, hän vastaa tyyliin vain "jaa", ja jatkaa taas selostuksiaan tuntemattomista ihmisistä. Siis vaikka asiani olisi selkeästi jotain, mihin kuka tahansa muu ystävä tarttuisi ja tahtoisi keskustella. Ilmeisesti tämän tyyppisille ihmisille vuorovaikutteinen keskustelu on täysin vieras käsite. 

Musta tuntuu, että tällaiset ihmiset eivät kuuntele muita. He vain odottavat vuoroaan päästä puhumaan. Heillä on joku monologi valmiiksi päässä mietittynä ja haluavat päästä aloittamaan sen.

Haluaako yleensä tavata, kumpi ehdottaa tapaamisia?

Käske pitää turpansa kiinni tai tinttaa turpaan. Paskanjauhajan voi käskeä liittymään PerSuihin...olisihan hänellä luontainen lahja.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi vaikuttaa mitenkään. Oma sisareni on tuollainen. On lapsesta asti ollut hyvin huomionkipeä ja tuollainen papatus on hänen tapansa ottaa huomio.  Koita sinä opetella sietämään: tuo ystäväsi ei varmaan ole ainoa ystäväsi.  Tuollaiset ihmiset oppivat vastavuoroisuutta vasta sitten, kun kiinnostuvat toisistakin ihmisistä. Siellä siis taustalla on myös jonkinverran keskimääräistä enemmän itsekkyyttä.

Omien kokemusteni pohjalta sanoisin, että ei tarvitse eikä pidä opetella sietämään. Aikuista on uskallettava vastuuttaa omasta käytöksestään ja tässä papupadan vastuulla on opetella ottamaan toinen huomioon. Usein kroonisesti itsekeskeiset puhekoneet tarvitsisivat ammattilaisen apua siihen, että oppisivat normaaleja sosiaalisia taitoja. Moni ei ihan oikeasti ota ystävien ja läheisten puheita vakavissaan. Jos toinen vain sietää loputtomiin, se ennen pitkää sekä alkaa tuhota omanarvontuntoa että synnyttää myös katkeruutta ylipuheliasta kohtaan. Ihmisen ei tarvitse olla "paha" tai häiriintynyt - hän voi olla pohjimmiltaan oikeinkin hyväntahtoinen - mutta hänen käytöksensä voi silti olla uuvuttavaa, epämiellyttävää ja hajottavaa.

Ihan kuin eräs oma sukulaiseni. Minulla olisi häneltä kysyttävää liittyen sukuhautaamme, mutta en ole vielä rohjennut soittaa kun tiedän, että puhelusta tulee joku 5 tunnin maratoni. Viestin voisi tietysti laittaa mutta siihenkin vastaa semmoisen miljoonan sanan ripulin, että aikansa menee siinäkin viestittelyssä. Toki hän saattaa myös soittaa vastineeksi viestiin, täytyy henkisesti valmistautua siihenkin. Ja tehdä varmaan eväät jääkaappiin tätä koitosta varten :D

Olen ihan samaa mieltä kanssasi, en kirjoittanut tuota sietämisen opettelua ihan tuossa merkityksessä, vaan lähinnä siinä mielessä, että kun me kaikki ollaan jollain asteikolla normista poikkeavia  ja jokaisessa ihmissiuhteessa meidän pitää opetella sietämään toisessa jotain hänessä olevaa keskeneräisyyttä. Mutta en tietenkää tarkoita, että kaikessa pitää mennä hänen tapojensa mukaan. Ehkä jotain sellaista, että jos itse on sosiaalisesti taitavampi, niin etsii jonkun väylän, missä pääsee ohjaamaan itse tilannetta. Toki välitkin voi katkaista, mutta jotenkin ap:n aloituksesta jäi sellainen tunne ettei hän nyt ensisijassa sitä ole tekemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin eräs oma sukulaiseni. Minulla olisi häneltä kysyttävää liittyen sukuhautaamme, mutta en ole vielä rohjennut soittaa kun tiedän, että puhelusta tulee joku 5 tunnin maratoni. Viestin voisi tietysti laittaa mutta siihenkin vastaa semmoisen miljoonan sanan ripulin, että aikansa menee siinäkin viestittelyssä. Toki hän saattaa myös soittaa vastineeksi viestiin, täytyy henkisesti valmistautua siihenkin. Ja tehdä varmaan eväät jääkaappiin tätä koitosta varten :D

"Moi! Mulla ei ole nyt oikeastaan ylimääräistä aikaa kuin 5 minuuttia, joten emme ehdi vaihtamaan kuulumisia, mutta pakko hoitaa tämä asia nyt, koska muuten unohdan:  "minulla on kysyttävää koskien sukuhautaamme...." Aika usein papupadat ymmärtävät, jos heti vuorovaikutustilanteen alussa kertoo, että nyt  on vaan pari minuuttia. Sitten heti, jos alkavat jaarittelemaan, niin sanoo vain, että "sori, en halua kuulostaa tylyltä, mutta nyt jos en lähde, niin myöhästyn bussista kokonaan, voitko pistää ton jutun vaikka sähköpostiin?"

eri