Kaupassa nähtyä
Joku äiti oli karkkihyllyllä mukanaan negaileva teini, jonkinlaisesta puhevaikeudesta kärsivä leikki-ikäinen ja kolmas lapsi, joka ehti mättää pussiin kilon karkkia äidin huomioidessa näitä kahta muuta. Äiti oli rento ja hyväntuulinen, kyykistyi tsemppaamaan ja kehumaan puhepulmaista tämän kertoessa jotain hankalasti ulostulevaa asiaa, hymyili lämpimästi kevyesti nurisevalle teinille ja kuittasi karkin yliannostelun silmien pyöräytyksellä ja huumorilla. Siinä oli selvästi tilaa ihan jokaiselle lapselle sellaisen olon ja asian kanssa kun lapsella on, ja äiti huokui ympärilleen rauhallista ja iloista tunnelmaa.
Omat muistikuvat kauppareissuista kolmen lapsen kanssa ei ole kovin kirkkaita, mutta toivottavasti olen edes hetkittäin osannut olla tuollainen äiti. Hyvä sinä, jota en osannut ääneen ihastella kaupassa!
Vähän odotin muuta otsikon perusteella. Ei tää nyt ollut yhtään mielenkiintoinen. Pitää mennä muualle haaskailemaan.