Lue keskustelun säännöt.
Itkevä terapeutti
05.09.2024 |
Olen käynyt nyt jonkin aikaa terapeutin juttusilla. Olen itsekin tunneherkkä ihminen ja sujut sen kanssa, olen itkenyt vastaanotolla useamman kerran mutta toki välillä myös pidätellyt, kun tuntuu että haluaisi käyttää ne kalliit minuutit siihen puhumiseen eikä räkä poskella volinaan. Pitkän kaavan mukaan voin itkeä sitten sellaisten ihmisten kanssa joille en maksa satasen tunti.
Mutta siis. Usealla vastaanotolla terapeutilla on noussut kyyneleet silmiin ja hän on sanonut herkistyvänsä keskustelusta. Ei ole puhuttu mistään hirveän dramaattisesta, vaan sellaisesta "keski-ikäinen perheenäiti on ohittanut omia tarpeitaan" tason tragediasta. Minusta tämä on kiusaannuttavaa. Jos minä olisin terapeutti ja hän asiakas, niin olisi erittäin on itkeä niistä asioista, mutta näin päin tämä on minusta jotenkin hämmentävää. Mietin onko tämä joku tekniikka (yrittää rohkaista minua olemaan avoimempi tunneilmaisun suhteen?) vai onko mun ajat varattu aina terapeutin pms-viikoille.
Miten te muut tähän suhtautuisitte? Kyyneltyykö muiden terapeutit? Muuten keskustelut on kyllä olleet ihan hyödyllisiä ja olen saanut oivalluksia, mutta välillä jää hassu olo että mitä en ymmärrä omasta tilanteestani kun ei se nyt minusta niin itkettävää ollut.
Kommentit (5)
Tilannetajuisuuskin vaikuttaa mutta ymmärrän mitä tarkoitat, siitä tulee vaivaantunut, kiusallinen ja jopa häpeällinen olotila itselle. Terapeutin tulee kyetä käsittelemään asioita ja kyetä pysymään kasassa. En pysty itkemään muiden nähden sillä ilkeys ja vahingonilo pilaavat kaiken ja se on kamalaa yhtä lailla koska sen näkee ja aistii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti ei saa itkeä. Kyse ei ole hänen tunteistaan. Hänen pitää pystyä antamaan tilaa asiakkaan tunteille ja ottaa ne vastaan. Ei ole asiakkaan asia ottaa huomioon terapeutin tunteita ja alkaa suhteuttamaan omia juttujaan terapeutin tunteisiin.
Kyllä ja jos terapeutti vaivaantuu minun tunteistani niin hän pilaa koko tunnekokemuksen.
Terapeutin vaivaantuneisuus estää puhumisen koska se hänen tunnetilansa pilaa koko tilanteen. Se on väärin asiakasta kohtaan.
Omalla terapeutillani nousi myös välillä kyyneleet silmiin ja taputteli silmänurkkia nenäliinalla. Minulle oli erittäin hyödyllistä nähdä normaaleja tunnereaktioita, koska olin tottunut siihen, ettei ketään kiinnostanut vaikeuteni, päinvastoin piiskattiin hautaamaan tunteet (koska ne olivat heikkoutta) ja suorittamaan elämää entistä kovemmin. Terapiassa opin todellista ihmisyyttä.
En tiedä, tekikö terapeutti sen tietoisesti, mutta hänellä kyyneleet nousivat vasta, kun minä olin tullut enemmän sinuiksi omien tunteideni kanssa. Terapian aloittaessani kertakaikkiaan pelkäsin itkua. Terapeutin kautta myös opin, ettei minun tarvitse ottaa vastuuta kenenkään toisen tunteista tai "korjata" niitä. Terapeutti oli täysin sinut omiensa kanssa, ei mennyt niistä pois tolaltaan, toisin kuin merkittävät ihmiset omassa elämässäni.
Terapeutti ei saa itkeä. Kyse ei ole hänen tunteistaan. Hänen pitää pystyä antamaan tilaa asiakkaan tunteille ja ottaa ne vastaan. Ei ole asiakkaan asia ottaa huomioon terapeutin tunteita ja alkaa suhteuttamaan omia juttujaan terapeutin tunteisiin.