Kuolinsiivous. Se ei tarkoita sitä, että olisit nyt kuolemassa, tai että sulle tärkeät asiat pitäisi hävittää.

Jatkuvasti täälläkin keskusteluissa käytetään tuota termiä ihan väärin, ehkä jopa tahallaan kuten kehopositiivisuutta?

Mutta, kuolinsiivouksen idea on se, että siivoaa kotinsa kaikesta turhasta, joka on vaan haitaksi sitten kun on vanha, eikä enää kuoleman lähestyessä jaksa lajitella ja hävittää, ja kaikki jää sitten lasten tehtäväksi surun keskellä.

Kuolinsiivous on hyvä tehdä keski-ikäisenä kun tavaraa on kertynyt, ja lapsetkin jo lähteneet tai lähdössä kotoa, eli lasten tavaraa ei enää kotiin keräänny samalla tavalla kuin silloin kun piti olla leluja ja harrastusvälineitä joka paikka täynnä.

Kun tekee kuolinsiivouksen, se tarkoittaa, että tehdään itselle koti mukavaksi, ennenkuin on vanha, eli tavallaan tehdään loppuelämän siivous, tuo termi joka ei ole alunperin suomalainen, ei ehkä kerro sitä mitä sillä tarkoitetaan.

Mitään itselle tärkeää ja tarpeellista ei tarvitse hävittää, eikä tarvitse lapsilta kysellä mitään siitä mitä saa säilyttää, toki jos hävittää tavaraa joita lapset voisivat haluta itselleen tai sitten perinnöksi, pitää lapsilta kysyä, eikä hävittää suvun perintökalleuksia tai lapsillekin tärkeitä muistoja isovanhemmista tms.

Monet kuolinpesät sisältävät paljon tavaraa joka olisi pitänyt hävittää aikoja sitten, rikkinäisiä vaatteita joita on ajateltu käyttää siivousrätteinä tai ehkä korjata sitten joskus, tai kaappi täynnä pestyjä jugurttipurkkeja joita voi joskus tarvita kuppeina, olipa jollain jopa parveke täynnä jauhoja ja muita elintarvikkeita, jotka olivat ikivanhoja ja tietysti menneet pilalle.

Vanhemmiten ihmiset tuppaa keräämään tavaraa, ja se saattaa tehdä kodista sekaisen oloisen, eikä se ole enää viihtyisä ja turvallinen kun alkaa vanhuuden vaivat. Vanhana pitää olla esteetön kulku, ettei kompastu johonkin, tai joku pino tavaraa kaadu niskaan jostain.

Ja sitten kun itse on siirtynyt suorasääristen seurakuntaan, on hyvä olla tärkeät paperit helposti perillisten löydettävissä, ettei kuolinpesän osakkaiden tarvitse käydä metritolkulla isoja pinoja lehtiä, mainoksia ja muita papereita, että ne tärkeät perukirjassa tarvittavat asiakirjat löytyisi jostain välistä, ja ylipäätään suvulle tärkeät dokumentit edellisten sukupolvienkin jäljiltä.

Myös suvun vanhat valokuvat pitäisi käydä läpi vielä kun joku muistaa ketä kuvissa on, ja merkitä tiedot niihin jos ei sitä ole jo aikoinaan tehty. Ne on sitten tulevalle sukututkijalle todellinen aarre.

Itse täytän tässä kuussa 50, ja minulla on tavoitteena tulevina vuosina käydä kaikki tavara läpi, jo senkin takia, että lähivuosina on aikomus muuttaa pienempään kotiin.