Identiteettikriisi?

Viime aikoina olen kuin ulkopuolisena katsellut omaa elämääni. Päällisin puolin minulla on kaikki kunnossa, hyvä aviomies, yhteinen koti, aikuiset lapset ja jopa pari lastenlasta. Silti sisälläni on jokin käsittämätön myrsky.

Toimin aivan järjenvastaisella tavalla ja pelkään, että tuhoan hyvän avioliiton ja menetän tuon niin rakkaan puolisoni. En ole pettänyt, siihen en koskaan pystyisi, mutta loukkaan tahtomattani aviomiestä.

Olo on tyhjä ja arvoton. Ainoa asia, mistä olen tällä hetkellä varma, on se että lapsenlapseni rakastavat minua pyyteettömästi. Kaikille muille tunnun olevan jokin, minkä yli voi kävellä niin halutessa. En pidä puoliani, en puutu siihen, jos tunteitani loukataan, sillä miksi välittäisin, kun kukaan muukaan ei niistä välitä? 

Jollain käsittämättömällä tavalla kapinoin nyt kaikkia ja kaikkea vastaan kuin pahainen pikkukakara. Mitä helvettiä tämä nyt on? Olenko tulossa hulluksi? Onko minulla identiteettikriisi? Ikäkriisi?