Minun kissani(pentu) on todella hellyydenkipeä. Aivan koko ajan vieressä kerjäämässä, yöt ja päivät. Mitä tehdä?
Onhan se suloinen pentu ja ihana. Omaa hyvät tavat ja ihan normaali kaiken kaikkiaan. On kuitenkin vain todella sylikissa.
Rakastaa rapsutuksia, tykkää olla aina kun ei leiki tai syö niin vieressä. Nukkuu lähes aina vieressä ja tosiaan pussailee (nuolee nenää ja huulia), leipoo ja on todella onnessaan saadessaan hellyyttä.
Jossain vaiheessa vähentyykö tämä? Ei muuten mitään mutta en nyt aivan koko aikaa jaksaisi olla rapsuttelemassa ja huomioimassa.
Kommentit (24)
Normaalia pennulle. Äitini jo edesmennyt kissa oli ruokittu pentuna tuttipullolla, ilmeisesti jäänyt ilman emon turvaa, joten leimautui äitiini kun pentuna meille tuli. Joka yö nukkui äidin vieressä ja aina tuli kiehnäämään :D Voi rakas pieni :(
Meillä syntynyt kaksi pentuetta. Sanoisin että ne leikkii, syö, painii, paskoo ja nukkuu. Eivät todellakaan tarvitse hellyyttä koko ajan. Ilmeisesti pentu tarvitsisi kaverin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syntynyt kaksi pentuetta. Sanoisin että ne leikkii, syö, painii, paskoo ja nukkuu. Eivät todellakaan tarvitse hellyyttä koko ajan. Ilmeisesti pentu tarvitsisi kaverin.
Nämä ovat rotukissa. Ragdoll kissoja.
Olen opettanut kissat nukkumaan öisin. Paljon aktiviteettia illasta niin oppii yöt nukkumaan. Meillä on nyt n. 4 viikon ikäisiä löytöpentuja 4 ja emo jotka löytyi piharakennuksesta ja nyt ovat meillä kasvamassa sisällä ja yksi pentu kiipeää heti syliin kun menee tuonne huoneeseen. Ovat maailman suloisempia olentoja. Nyt jo illasta leikitän niitä kun liikkuvat paljon. Olen pitänyt vielä erillään muista kun ei tiedä kauanko emo on ollut hylättunä ja pitänyt madottaa jne.. Ilm. N. Vuoden verran näköhavaintojen perusteella. Pääasia että ovat nyt turvassa.