Eronneet! Miten pukeuduitte toisiin häihinne?
Entä oliko teillä silloin lapsia edellisestä avioliitosta, olivatko morsiuslapsia?
Kommentit (23)
anoppi olisi suonut valkoisen hääpuvun tokalla
kerralla. Mutta mulla oli sähkönsininen !!!!
näyttävä iltapuku. Se oli upea. Tuntemattomat
vieraatkin halusivat kuvata sitä ravintolassa,
koska eivät olleet koskaan nähneet vastaavaa.
Olin ihan tyytyväinen. Toisaalta nyt jälkikäteen ajateltuna
olisi ollut kiva jos sittenkin olisi ollut kunnon unelmien
hääpuku. Hääpuku makukin kun oli jo ehtinyt muuttua :)
Onneksi olkoon!
ei siis tuntemattomat VIERAAT vaan ihmiset. Ei meillä vieraita
ollut kuin oma perhe. Ja puku oli räätälillä teetetty, joten
istui kuin hanskikas käteen.
Lyhyt puku siksi, että lähdimme hääyötä viettämään ulkomaille suoraan hääjuhlasta enkä halunnut vaihtaa asua. Ensimmäinen hääpukuni oli ollut pitkä, mutta häät eivät olleet kirkossa. Nämä toiset olivat pienet, intiimit ja oikein ihanat kirkkohäät.
Pitäskö mun kävästä yksin maistraatissa ja sulhanen pitää yksin kunnon häät? Ehdotin maistraattia mutta sulhanen on ikänsä haaveillut häistä, polttareita myöten. Mielestäni ne jotka ovat itse eroa hakeneet eivät voi mennä uudestaan naimisiin koska eivät osaa pitää lupaustaan vastamäessä. Lesket ja jätetyt voivat mennä naimisiin, koska ei kai se minun syyni ole että miehet ovat vastuuntunnottomia sikoja?
Ekan kerran menin naimisiin maistraatissa, ei hääpukua eikö juhlia.
Nyt toisen kerran menen naimisiin kirkossa, hääpuku tulee, yläosa valkoinen, alaosa maitokahvin värinen pitkä hame. Ei huntua, kukka hiuksiin. Lapset ei toimi morsiusneitoina / sulhaspoikina.
Kunnon hääjuhlat järjestetään myös.
ollessa ni raskaana exälleni (myös sulhanen siis ex), ja lapsemme olivat häissä luonnollisesti mukana, mutta eivät hää tyttöinä-poikina.
Pukuna oli äitiysmekko, olin 24-viikolla raskaana enkä kesähelteillä halunnut kuin kevyen kesämekon.
Kolmannelle kerralla naimisiin mennessäni minulla oli lainattu oikein ihana valkoinen hääpuku, ja vain kaksi todistajaa läsnä. Ei lapsiamme, ei sukulaisia. Olin löytänyt mieheni hyljättyä minut ja kaikki neljä lastamme useamman yksinäisen vuoden kuluttua ihanan miehen. Miehen, joka halusi oikeat häät ja morsiuspukuisen morsiamen. Häitä emme olosuhteiden pakosta voineet viettää näyttävästi, mutta pukeuduin kuitenkin, niinkuin hän halusi.
Olemme nyt vuosien kuluessa alkaneet suunnitella niitä hääjuhliakin...ehkäpä jonain päivänä, kun lapsemmekin hyväksyvät suhteemme.
Ekat häät maistraatissa,vain muutama todistaja. En nytkään aio pitää hääpukua,jonkun juhlallisen asun vain.
... sitten kun lapset hyväksyvät...
Mulle ei tulisi mieleenikään muuttaa miehen kanssa yhteen ennenkuin lapsiltakin olisi tullut " vihreää valoa" . Saati sitten mennä naimisiin!
Uusissa suhteissa on edettävä hitaasti jos haluaa että suhde kestää. Lapset AINA etusijalle! Huh huh!
Turha kommentti. Mitä jos miehesi kuolisi nyt? Etkö menisi ikinä naimisiin? 20 vuoden päästä?
sen verran on jo ikääkin että en alkais opettelemaan jonkun vieraan tapoja. yksin nauttisin elämästä, työstä,lapsista ja lapsenlapsesta tai tulevaisuudessa useammastakin.
äpärän olet pyöräyttänyt tähän maailmaan joten ole ihan hiljaa!
noi seuraavat ja sitä seuraavat HÄÄT.
Äpärä! Ei tollaisia ihmisiä voi enää edes olla, jotka ajattelee noin. Tai ehkä, jos olet 8-kymmpinen mummo. Eikä 8 mitään moralisoinut, HÄN ei menisi enää toistamiseen naimisiin. Ei todellakaan sanonut, etteivät muut saisi niin tehdä. Ymmärrän kasia ihan hyvin, tuskinpa menisin itsekään uudelleen naimisiin, mutta eihän sitä koskaan etukäteen voi varmasti vannoa. Toivottavasti ei tarvitse moista koskaan edes miettiä.
johan siinä sukulaisetkin ajattelevat että " konkurssihan tuon kans tulee kun jatkuvasti saa olla lahjoja ostamas" puhumattakaan kihlajaisten määrästä. Joka toinen vuosi mennään kihloihin ja aina pitäis olla lahjaa viemäs.
avioliiton aikana että menisin uudelleen naimisiin!
Jos on nuorena hairahtanut väärän ihmisen kanssa avioon ja suhde kariutuu eroon, niin jos elämä kuitenkin tuokin eteen upean ihanan ihmisen jonka kanssa vietetään lopulta häitäkin, miksi sitä juhlaa pitäisi häpeillä?
Itse olen nuoruuden rakkauteni kanssa naimisissa ja olemme onnellisia, mutta elämästä kun ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan.
Olen ollut häissä jossa morsian oli aiemmin eronnut. Häät olivat upeat. Morsiuspari umpirakastunut ja hääväki iloisia. Miksi morsiamen aiemman suhteen olisi pitänyt määritellä puvun väriä tai juhlan suuruutta? Tässä tapauksessa aiemmista suhteista ei välitetty. Morsian kulki onnellisena valkoisessa puvussaan ja aiemman liiton tyttäret olivat iloisia kaasoja! Olihan äidin tuleva aviomies kuin isä heillekin.
Tiedän että morsiamen valkoinen puvun väri kuvastaa neitsyyttä, mutta sen merkitys on nykypäivänä symbolinen. " Annan sinulle itseni" .
Kuka morsian olisi oikeasti neitsyt tänäpäivänä? Tuttavani häissä se huokui, kuinka morsian todella antoi itsensä ja kaikkensa sulhaselle ja myös toisinpäin sulhanen antoi kaikkensa morsiamelleen.
Ne oli kauniit juhlat.
Älkää tukehtuko ainaiseen pessimistisyyteenne. Jättäkää kyynisyys joskus taka-alalle.
Sitä pukeutumista kyselin. :)
ap