Millaista elämää entisaikojen masentuneet elivät?
Kun aina väitetään että "kyllä ennenvanhaankin oli masentuneita, silloin vain masennusta ei osattu diagnosoida", niin miten masentuneet ennenvanhaan elivät, millaisissa asemissa, mikä toimeentulo? Musta tuntuu että ennenvanhaan masennus, eli melankolia kuten sitä silloin nimitettiin, oli paljon harvinaisempaa. Kyseessä pitkälti nykyajan ilmiö, joka johtuu monesta asiasta nykyisessä elämänmenossa.
Kommentit (24)
Mun äitini oli kotiäitinä. Isäkin oli eläkkeellä lievästä masennuksesta.
Mitä tarkoitat entisaikoina? Olin masentunut 30 vuotta sitten. Olin pari kolme kuukautta pois lukiosta ja sitten menin takaisin. Kukaan ei sanonut mitään, paitsi tervetuloa takaisin.
Se oli ennen harvinaisempaa koska ihminen eli lähempänä luontoa tehden töitä ja jotain merkityksellistä ympäristön ja oman elämän suhteen.
Nykypäivänä masennus perustuu myös paljon juurettomuuteen ja siihen, että ei ole merkitystä itellä ollenkaan. Se on esim miehille ihan älyttömän vaikea asia. Mies tarvitsee MERKITYKSEN omaan elämäänsä. Toki nainenkin, mutta naisella on luontaisesti isompi side äiti-maahan kuin miehellä.
Kaikki on vedetty pois normaalista, sen takia ihmiset on hukassa.
Se on jatkumoa mikä kasvaa kokoajan, koska ne tunnetilat periytyy myös sukupolvilta toisille.
Joskus ihminen voi olla todella masentunut ja ahdistunut ihan lapsesta saakka, eikä kukaan tiedä miksi. Se syy voi hyvin piillä sen lapsen sukupuussa. Se kantaa esimerkiksi toisen vanhempansa traumoja itsessään.
Opiskelkaa itseänne ihmiset. Ne asiat täytyy hokaa ja purkaa itsestä, muuten ne menee kokoajan seuraaville.
Ja siis vastaus kysymykseen, se masennus hoidettiin työllä ja merkityksellä elämään, tutustumalla itseensä, koska ei ollut pleikkareita viemässä kaikkea huomiota poies.
<3
Alkoholilla Suomessa on aina itsehoidettu masennusta. Ryyppäämällä ja riehumalla kännissä, ajamalla perhe lumihankeen.
Jotkut oli pelkällä lääkityksellä, jotkut lyhyempiä aikoja osastolla, jotkut pitempiä. Psykiatrisia sairaaloita siis oli olemassa.. ja hoitoa sai, oli toimintaterapiaa, keskustelua, psykologi...
Mitä tuolla "ennenvanhaan" sit tarkoitat, 20v, 50v, 100v sitten?
Ennenvanhaan maseentuneet laitettiin mielisairaalaan, tai vielä enemmän ennenvanhaan vaivaistaloon tai hullujenhuoneeseen tai parantolaan. Ja sieltä ei päässyt pois, vaan siellä piti sitten asua koko loppu elämä, vaikka olisi parantunutkin.
Maatalousyhteiskunnassa kova työ paransi masennuksen nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Maatalousyhteiskunnassa kova työ paransi masennuksen nopeasti.
Eikä parantanut. Silloin sen sijaan elettiin yhteisöllisemmin, jolloin masentunut eleli siellä jossain uuninpankolla muun suvun seassa. Moni toki alkoholisoitui.
Ei ennen ehditty masentumaan. Kaikkien täytyi tehdä töitä, että sai sapuskaa. Muuten kuoli.
Piti käydä töissä, ei joutanut masentumaan..
Vierailija kirjoitti:
Piti käydä töissä, ei joutanut masentumaan..
Ei, vaan masentuneet oli mielisairaalassa tai ryyppäsivät kotona.
Mummo itsemurhaili itseään aina kun silmä vältti
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan maseentuneet laitettiin mielisairaalaan, tai vielä enemmän ennenvanhaan vaivaistaloon tai hullujenhuoneeseen tai parantolaan. Ja sieltä ei päässyt pois, vaan siellä piti sitten asua koko loppu elämä, vaikka olisi parantunutkin.
Näin kävi isomummolleni, todennäköisesti oli synnytyksen jälkeinen masennus joka pitkittyi. Isopappa löysi uuden naisen, eikä enää halunnut isomummoa kotiin. Eli sitten kolmekymmentä vuotta mielisairaalassa terveenä ja töitä tehden.
Ennen oli niin paljon töitä, että ei kerinnyt masentua. Nyt toisin päin.
Todella ennenvanhaan masentunut kuoli nälkään kun ei tehnyt työtä. Ai niin, ei silloin ollut masennusta kun tuli motivaatio ylös ja ulos lähtemiseen siitä, että vaihtoehtona oli nälkäkuolema. Jännä, että voi olla "sairaus", mikä paranee noin vain, kun on tarpeeksi motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Todella ennenvanhaan masentunut kuoli nälkään kun ei tehnyt työtä. Ai niin, ei silloin ollut masennusta kun tuli motivaatio ylös ja ulos lähtemiseen siitä, että vaihtoehtona oli nälkäkuolema. Jännä, että voi olla "sairaus", mikä paranee noin vain, kun on tarpeeksi motivaatiota.
Älä höpötä, trolli.
Mummi oli mielisairaalassa 1940-luvulla. "Salailtu" asia eli siitä ei yleisesti silloin puhuttu.
Moni tuntuu uskovan, että masennus katoaa sillä että tekee töitä ja on reipas. No niinpä niin. Masennus on sairaus. Ennenvanhaan oltiin niin paljon reippaampia kuin nykyään, että sairaatkin parantui tahdonvoimalla.
No olivat joko sukulaisten hoteissa peräkammarissa, tekivät itsarin, olivat mielisairaalassa (joita oli monikymmenvertainen määrä nykyiseen nähden). Itsemurhien määrähän on laskenut menneisiin vuosikymmeniin verrattuna.