Kaipaan lapsuuttani
Eikä se ollut edes kovin hyvä, alkoholismia henkistä väkivaltaa, koulukiusaamista. Aikuisuutta paljon parempi kumminkin. Haluaisin vain olla ikuisesti n 10-vuotias, mutta olen keski-ikäinen.
Olen vissiin aina ollut ikäistäni lapsellisempi, kolmekymppisenäkin eräs 17 v sukulainen sanoi että en ole kovin aikuisen oloinen. Ero ikäisiini vaan kasvaa vuosi vuodelta. En pysty yhtään samastumaan ikäisteni touhotukseen jostain parvekekalusteista, perennoista, remonteista, puujalkavitseistä, lasten kasvatuksesta ym. Haluaisin itse olla edelleen se lapsi joka leikkii nukeilla ja kiipeilee puihin.
Kommentit (6)
Ei ne muutkaan niin oikeasti ole kiinnostuneita, jauhavat vaan. Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Ei sun tarvii kiinnostua niistä muiden puhumista. Voit pitää ja etsiä omat kiinnostukset. Ei minuakaan välttämättä nuo mainitsemasi, siis heidän jutut, kiinnosta. Ei ole lapsia saati puutarhaa. Vitsinkin pitää olla hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni varmaan kaipaa sitä lapsuuden huolettomuutta, kun ei ole aikuisten vastuita, stressiä, kiirettä ja ongelmia.
Joo, ja lisäksi kaipaan sitä kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä, tunteet voimakkaita, oli pari hyvä ystävää, kaikenlaisia mielikuvitusleikkejä, aamulla heräsi iloisena. Lisäksi aikuiset, pl vanhemmat, suhtautui yleensä ystävällisesti, nykyään taas on keski-ikäisenä pelkkää ilmaa muille. Eikä mielikuvitustakaan ole, saati iloa.
Mä en kaipaa lapsuuttani yhtään. Kamalaa aikaa. Vanhempani kohtelivat minua erittäin ikävästi. Eivät olleet alkoholisteja, mutta Äitini oli tyranni ja isäni lammas jossa ei ollut miestä puolustaa lasta.
Ainoat mukavat lapsuusmuistoni liittyvät äitini siskoon ja veljeen jotka olivat minulle onneksi ystävällisiä. Heidän ansiostaan lapsuudessani oli edes pieniä onnen hetkiä joskus. Äitini hirviömäisyyden olen ymmärtänyt vasta vanhemmiten kun sain itse omia lapsia.
Aika moni varmaan kaipaa sitä lapsuuden huolettomuutta, kun ei ole aikuisten vastuita, stressiä, kiirettä ja ongelmia.