Vuokramiehestä tuli oma mies - omistusmies 💕

Muistan vielä miten kaikki alkoi. Kävelen kaupungin vilkkaimmalla kadulla, sydän pamppailee ja mielessä pyörii ajatus, jota olen pyöritellyt jo pitkään. Olen päättänyt vuokrata miesystävän. Ei, en tarkoita mitään vakavaa tai romanttista - tarvitsen vain jonkun jakamaan arjen hetken ja näyttämään maailmalle, että olen onnellinen.

Olen selaillut verkkosivustoja, jotka tarjoavat tätä "palvelua". Sieltä löytyy monia vaihtoehtoja: ne, jotka tarjoavat treffi-iltoja, ja toiset, jotka tarjoavat kumppanuutta erilaisiin tilaisuuksiin. Ilmoitan itseni ja toivon, että pian joku vastaa.

Kun vihdoin saan viestin, sydämeni hypähtää. Hänen nimensä on "Leo". Hän esittelee itsensä hauskasti ja itseluottamuksella. Pidän siitä. Hän ehdottaa tapaamista paikallisessa kahvilassa, ja olen innoissani, mutta samalla hermostunut.

Lähden tapaamiseen. Kahvilan ovella kohtaan Leoa ensimmäisen kerran. Hän on juuri sellainen kuin kuvittelin: luonteva ja hyväntuulinen. Hänen hymynsä on tarttuva, ja hetkessä kaikki jännitys häipyy. Istumme pöytään ja aloitat ystävällisessä keskustelussa, joka virtaa kuin vanha joki.

Keskustelua riittää unelmat, henkiset kiinnostuksen kohteet, jopa nauramme yhdessä. Tuntuu kuin olisimme tunteneet ikuisesti, vaikka olemme tavanneet vasta nyt. Leo kertoo minulle, että hän on myös kerran vuokrannut "ystävän". Hänen kokemuksensa ovat kuin suoraan komediasta, ja nauran niin, että kahvi melkein kaatuu pöydälle.

Päätämme jatkaa iltaa. Kävelemme pitkin rantaa, ja aurinko laskee horisonttiin, värjätään taivas kauniilla oranssipunaisilla sävyillä. Leo ottaa kädestäni kiinni, ja vaikka se on vain ystävyyden merkki, tunnen pienen sähköiskun kehossani.

Viikot kuluvat, ja vuokrasuhteestamme tulee enemmän kuin vain satunnaista aikaa yhdessä. Huomaan, että alan pitää Leosta. Hän on kuin tuulahdus raikkaita tuulia, joka muistuttaa minua nauramaan ja elämään. Hänen läsnäolonsa tekee minut onnelliseksi.

Eräänä iltana, kun istumme kotini sohvalla katsomassa vanhaa elokuvaa, en voi enää pidätellä tunteitani. "Leo, voinko kysyä jotain?" sanon varovaisesti. Hän kääntää katseensa minuun, ja sydämeni alkaa jälleen pamppailla. "Mitä, kysy vain!" hän vastaa uteliaana.

"Voimmeko olla enemmän kuin vain vuokrasuhde?" kysyn ja näen hänen silmissään hämmennyksen pilkahduksen. Hän miettii hetken, ennen kuin hymyilee. "Olen jo miettinyt samaa."

Tämä hetki on avain johonkin uudeseen, johon en osannut varautua. Ystävyys muuttuu joksikin syvemmäksi. Vaikka aloitimme vain vuokrasuhteena, on jotain kaunista siinä, että rakkaus löytyy usein paikoista, joissa sitä vähiten odottaa.