Onko ihan normaalin ihmisen toimintaa?
Olen eronnut lapsen (tokaluokkalainen) isästä muutama vuosi sitten. Lapsi on hänen luonaan noin joka toinen viikonloppu.
Tuntuu, ettei voi sanoa pienintäkään "kritiikkiä", niin lapsen isä suuttuu. Asiat liittyy lapseen. Toivoisin, että olisi hieman tarkempi lapseen liittyvissä asioissa.
Joskus kun tuo lapsen myöhään illalla, niin on vaikka luvannut karkkia tai joku kotitehtävä on jäänyt tekemättä.
Pitäisi siis olla jo nukkumassa ja yritän selittää, ettei illalla syödä karkkia, vaikka isä onkin luvannut. Tai että, lapsi joutuu väsyneenä alkaa tekemään vielä kotitehtäviä.
Näitä siis tapahtuu usein eli joko luvataan jotain mikä ei ole hyväksi tai ollaan jätetty tekemättä tai unohdettu jotain, mikä viivästyttää iltatoimia ja nukkumaan menoa tai muuten vaikeuttaa arkea (minkä minä hoidan).
Ja kun asiallisesti sanon näistä, niin lapsen isä alkaa kiristelemään hampaitaan ja katse muuttuu vihaiseksi ja suhistaan jotain uhkaavaa hampaiden välistä. Ihan kuin olisin sanonut jotain ihan kauheaa.
Mielessäni vain mietin, mikä onni kun ei olla enää yhdessä.
Kommentit (10)
Millä hän on sitä suuttumustaan perustellut?
Vierailija kirjoitti:
Millä hän on sitä suuttumustaan perustellut?
Ei hän sitä perustele, muuten kuin ettei mun pitäisi pienistä asioista sanoa. Jos jotain unohtuu, niin se on vain elämää. Kukin omalla tyylillään.
Ihmetyttää vaan tuo miten kehonkieli muuttuu noin aggressiivisiksi. Mitä hän sillä luulee saavuttavansa? Että alan pelkäämään, enkä sano mitään?
Ap
Kyllähän noissa tilanteissa sekoittuu ne mahdolliset negatiiviset tunteet entistä kumppania kohtaan ja se, että vanhemmuus on asia jossa juuri kukaan ei haluaisi ottaa kehitysehdotuksia vastaan.
Isillä ja äideillä on usein perheen sisälläkin erimielisyyttä siitä miten lapsia pitäisi kasvattaa. Se tietysti korostuu, kun ei enää jaeta sitä arkea ja tuntuu, että toinen tulee omalle tontille päsmäröimään.
Olisihan se ideaalia, että vanhemmat tulisivat mutkattomasti toimeen keskenään ja puheyhteys olisi hyvä, mutta ei tuo teidän tilanteenne mitenkään tavaton ole.
Taas yksi nainen, joka luulee hänen kasvatustapansa olevan ainoita oikeita...eipä ihme, että erositte.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi nainen, joka luulee hänen kasvatustapansa olevan ainoita oikeita...eipä ihme, että erositte.
No yleensähän kasvatustapa valitaan sen pohjalta, mikä palvelee lapsen hyvinvointia, kasvua ja kehitystä omista lähtökohdista käsin parhaiten. Kasvatusta kun on kaikki se toiminta, jolla vanhempi millään tapaa vaikuttaa lapseen. Pienilläkin asioilla voi siis olla paljon enemmän merkitystä, kuin miltä tulisi ajatelleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi nainen, joka luulee hänen kasvatustapansa olevan ainoita oikeita...eipä ihme, että erositte.
Hän kyllä puhui vain kahdesta asiasta, ja niissä hänen exänsä teki väärin, sillä läksyt ON tehtävä ja karkkia EI syödä illalla. Miten se ex ei voi keskittyä tärkeimpään eli OMAAN LAPSEENSA niiden kahden viikonlopun aikana kuukaudessa, kun lapsi on siellä??? 5 päivää kuussa! Kun Ap:llä on lapsi ne loput 25 päivää kuussa! Tässä ei ole mistään besserwisserkasvattajasta kyse, vaan ilkeästä exästä, periaatteella KIUSA SE PIENEMPIKIN KIUSA ON. Ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
Millä hän on sitä suuttumustaan perustellut?
Asiasta oikeasti mitään tietämättä veikkaan. Jos ei ole karkinsyöntiä isommista asioista kyse ja Ap huomauttelee niistä jatkuvasti, tämä isä kiristelee hampaitaan siksi, että on mitta täynnä jatkuvaa nalkuttamista - olisiko näin. Antaisit nyt vaan Ap isän hoitaa asiat tavallaan.
Noi on ihan älyttömän pieniä asioita. Kaks kertaa kuussa karkkia illalla jos ei niinkään usein? Läksyt unohtuvat muutaman kerran kuussa usealtakin tokaluokkalaiselta, toisaalta läksyt pitää lapsen itse muistaa ja huolehtia. Ei ole mitenkään vakavaa kenenkään kannalta. Vaihtoaikana myöhäinen ilta on minusta huono ajankohta, mutta ilmeisesti se ei sinua vaivaa?
Oma lapseni koki aikanaan isällään niin paljon henkistä väkivaltaa ja sai jopa vammoja isän huolimattomuuden vuoksi, että en ehkä siksi osaa pitää noita juttuja muuna kuin nimenomaan harmittomina näkemyseroina. Ja vaikka niistä sinusta olisi harmiakin, se on vain sinun näkemyksesi. Virallisesta näkökulmasta täysin mitättömiä asioita.
Tiedän perheen joissa isä vaatinut vuoroviikot ja omilla viikoillaan ei välttämättä edes vie lapsia kouluun ja hoitoon. Lapset ovat telkkarin ja pelikoneen ääressä siellä ja huolenpito hyvin ylimalkaista. 5v tuli viikon päästä takaisin isältä samoissa pikkuhousuissa joilla oli isälle lähtenyt. Lapset söivät aivan mitä sattuu eivätkä pesseet hampaita isällä jne. Ja tuonkin tilanteen lopettaminen vei vuosia, lapsen oikeutta tavata vanhempaa pidetään niin suuressa arvossa että lapselle voi tulla oikeasti vahinkoa ennenkuin mitään tehdään.
Toivon sinulle perspektiiviä ja voimia antaa isän tehdä mitä tekee, kun et hänen puuhiinsa myöskään mitenkään vaikuttaa voi.
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi nainen, joka luulee hänen kasvatustapansa olevan ainoita oikeita...eipä ihme, että erositte.
Helppo se on jättää tekemättä, kun toinen korjaa jäljet. Sitäkö on se omanlainen vanhemmuus, että toinen saa hoitaa hommat, joita toinen ei viitsi tehdä? Lapsikin joutuu kärsimään tuollaisesta isästä, joka ei viitsi edes katsoa, että läksyt olisi ajallaan tehty, ettei lapsen tarvitsisi niitä iltamyöhällä enää tehdä.
Ajattele kokonaiskuvaa ja anna lapsen isän olla isä omalla tavallaan. Mieti miten ilmaiset asioita.