Muistatko, kun kirjoittelit kirjeitä vankilaan?

Kuka muka? Ei tulis mieleenkään 🤣

Vierailija kirjoitti:

Kuka muka? Ei tulis mieleenkään 🤣

Ei tässä nyt negaatiot auta.

En kyllä muista. Kenelleköhän sitä on tullut kirjoitettua? Ehkä sille Virpi Butt:ille...

Mitä ihmettä. Kenelle tämä on?

Voisiko ajatella että 'vankila' on joku muukin paikka kuin oikea vankila eli esimerkiksi vankilana toimiva parisuhde jossa puoliso on jopa eräänlainen vanginvartija. Jos näin on niin muistan ja minulla on jäljellä paljon kopioita kirjeistä. Haluaisitko nähdä niitä nyt? Osa on haalistunut kun on ollut jotain huonoa painomustetta. Osahan on alkuperäisiä koska muistaakseni faksasin niitä jostain postikonttoreista. Enää ei niin voisi tehdä - ei ole fakseja juuri missään enää.

En ihan allekirjoita tota että 'olit niin rakastunut'. Pahoinhan minä voin - niin pahoin että oli pakko tehdä jotain. Eikä silloin ollut kulunut vielä paljon aikaa siitä kun olin tullut r-ksi ja synnyttänyt kuolleen lapsen. Oli aika hirveää aikaa. Mitä muuta olisin voinut tehdä kuin kirjoittaa kirjeitä - kerro! Kiva että et ole unohtanut - en sitä ajatellutkaan. Mutta panitko kaiken roskikseen vai mitä teit? Olihan osa sisällöstä varmaan aika rankaan. Mutta halusin vain selvittää jotain - ihan kuten yhä aina vain.

Mielenkiintoista! Katsotaan kuka muu vastaa tähän ja mitä kertoo. Enkä selviää kenelle tämä ketju oikein on tarkoitettu.

KENTIES PARAHIN KETJU KONSAAN!

Vaikea ymmärtää lausetta 'Luulitko, etten unohda'? SIIS OLET UNOHTANUT? 

 

En ole kirjoitellut. 

Muistan joo, eikö sulla ole ne jossain vielä tallellakin? Oltiin nuoria ja rakastuneita, nyt ollaan vanhoja ja rakastetaan edelleen. Olen ylpeä siitä, miten huonoista lähtökohdista huolimatta sait elämäsi raiteilleen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muka? Ei tulis mieleenkään 🤣

Mä olen saanut sieltä kirjeen, jonka revin silpuksi. 

En käsitä miten sen lähettäjä sai ottaa osoitteeni selville. Nykyään se on salainen. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan joo, eikö sulla ole ne jossain vielä tallellakin? Oltiin nuoria ja rakastuneita, nyt ollaan vanhoja ja rakastetaan edelleen. Olen ylpeä siitä, miten huonoista lähtökohdista huolimatta sait elämäsi raiteilleen.

Tämä + 4/9... ensin nuoria - sitten keski-ikäisiä - ja nyt iäkkäitä? Rakastetaan edelleen mutta ollaanko koskaan sanottu mitään siitä toisillemme??? Ihan hirveää kaikki vaan... ihan kakki... a... kerta kaikkiaan... En ole koskaan saanut elämääni raiteille ja silti minulla on asiat varmaan paljon paremmin kuin monella muulla - saattavat jopa olla kateellisia... ja näitä traumoja joita olen saanut on aivan käsittämätön määrä. Kuinka tämmöisen keskellä voisi enää olla mieleltään edes jotenkin terve? Siis ehkäpä olenkin täysin pimahtanut. No, sit olen... ei väliä - pian kait kuolo korjaa... vaikka haluaisin pitkän elämän. Ajattelen että jos se on sinullekin tarkoitettu niin sitten meillä on vielä vuosia yhdessä. Ja just ajattelin lenkillä että se on Jumalan päätettävissä kuinka kauan vielä saa elää... sit kun lanka katkee niin sit se vaan katkee... Elämä on sitä kun joudutaan elämään elämää ihan niin kuin jonkun etukäteen kirjoitetun kässärin mukaan josta itse ei etukäteen tiedä mitään... mutta sitten iäkkäänä joutuu katsomaan taaksepäin ja näkee koko elämänsä filminä... ihmisuhteet ovat ne tärkeät ja niitä joutuu pohtimaan ja niistä joutuu ehkä tekemään tiliäkin...

Kun olin nuori, oli käsitys että on jotenkin "normaalia" että osa naisista ihannoi hulluja miehiä tai rikollisia. Onneksi pääsin eroon silloin vaarallisesta miehestä, vaikkei vankilasta tullut, oli joku vapaa psyko.

Jännätytöt...?

Vierailija kirjoitti:

KENTIES PARAHIN KETJU KONSAAN!

Joo. Voit olla ihan oikeassa. Kuka olet joka näin sanoo? Rakkaaaaaniko?

Muistan kuin eilisen päivän. Halusin todellisen jänniksen...

Vierailija kirjoitti:

Muistan kuin eilisen päivän. Halusin todellisen jänniksen...

No todella jännäähän kaikesta sitten tulikin - vai voitko sanoa jotain muuta? Mille tarpeelle sait tyydytyksen - harvemmin riitapukarit käyttää oikeesti koko oikeuslaitosta omiin riitoihinsa. Mutta joo - olihan se 'aika ihanaa' istua syytetyn penkissä ja tulla tuomituksi herjauksesta ja kotirauhan häiritsemisestä. Entä sinä - mitä tyydytystä sitten sait kun uhrisi oli syytettynä ja sinä sait tuntea voittavasi kun keksittty ja valheellinen tarinasi meni läpi kuin jotain pässin lihaa. Etkö koskaan tullut ajatelleeksi miksi syytettysi ei ottanut todistajiksi kahta kaveriasi? Kaikkihan olisi kaatunut siihen sillä todistajasi eivät todellakaan olleet nähneet ja kuullleet kaikkea karmeutta - eivät tienneet yhtään mitään. Rakkaus on kyllä ihan pähkähullua ja ihan kyllä mielisairauden tasoista toimintaa. 

No nyt ollaan ihan uudessa tilanteessa - joko olet suunnitellut meille sen häämatkan joka nuorena jäi tekemättä? Ja valinnut hääkirkon ja tehnyt häiden jatkosuunnitelmat vai mennäänkö vain maistraatin kautta (en tykkäisi). Ehkäpä mennään vain hiljaisuudessa kaksisteen... tai sitten ei kuitenkaan mennä ollenkaan sillä jos on realistinen niin avioliitto sotkisi meidän molempien taloudet siten että se näyttäytyykin ihan mahdottomana vaihtoehtona. Minulle siitä ei juuri olisi muuta hyötyä kuin että saisin tarvitsemani lähiomaisen joka päättää mitä minulle tehdään jos sairastuisin todella pahasti. 

Sekin on tullut mieleen että olemme ihan hassussa tilanteessa kun olet varmaan ajatellut että olet tässä juttussamme voittaja loppupeleissäkin. Minä olen kyllä ajatellut että ei tämmöisessä stoorissa ole ketään häviäjää eikä voittajaa. Mutta nyt onkin yhtäkkiä päähän iskeytynyt semmoinen ajatus että et aikaisemmin ollut kaikessa laajuudessa tajunnut 'erinomaisuuttani' naisena joka ei liity rahoihin ja jota ei rahalla voi saada... mutta jos se nyt on valjennut sinulle niin saattaisit alkaa kuvitella että nythän se olenkin minä joka tässä jutussa olenkin voittaja enkä vaan joku pikkupaska ravintolatuttu (=en ole koskaan ollut joku nk ravintolatuttu kuten oikeuden papereihinkin on kirjoitettu eli siellä tehtiin minulle kunnianloukkaus ihan oikeuslaitoksen toimesta)... Ehkä alat tajuta paremmin miksi mun oli pakko silloin antaa ne rukkaset vastoin oikeaa tahtoani... MUTTA USKO POIS - EN TODELLAKAAN AJATTELE ETTÄ OLISIN TÄSSÄ JUTUSSA LOPULTA JOKU VOITTAJA VAAN HALUAN ETTÄ OLEMME AIVOJEN TASOLLA TASAVERTAISET MIES JA NAINEN... JOS VAIN JAKSAT NIIN VASTAA MULLE TÄHÄN KIRJEESEEN EDES JOTAIN... en voi nyt tässä sanoa että rakastan sinua vaan minun tarttee kysyä että rakastanko sinua ehkä... siihen en saa vastausta muuta kuin sillä tavalla että sinä itse alat tehdä jotain ja otat edes yhteyttä alkajaisiksi... 

En jaksa nyt kirjoittaa tämän enempää tällä erää... MUTTA JÄÄN ODOTTAMAAN MIELENKIINNOLLA TULEEKO JOTAIN TAPAHTUMAAN TAHOLTASI VAI EI... jos ei niin ymmärrän että koko juttumme tulee jäämään sinulle ylipääsemättämän vaikeaksi... ja jos menemme hautaan tämän jutumme kanssa... NIIN SITTEN MENEMME - SINUN TOIMESTASI, EI MINUN koska olen yrittänyt aikaansaada sovintoa vuosia... koska jostain syystä et loppupeleissä pystynyt kuitenkaan yhtään mihinkään... ja häärään yksipuolisesti... Jos kyseessä on pelkkä HÄPEÄ ja NÖYRYYTYS niin unohda - en mäkään halua ajatella noita! Rakastava ei tommoisia ajattele suhteessaan rakkaaseensa!

Ei vankilaan kirjoiteta kirjeitä. Jos sinne on asiaa, huikitaan lällärillä, että onko siellä ketään 😄

Kyllä kirjoitellaan. Kirjoittamassa voi olla niitäkin joilla tämä on entinen kokemus.