Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Velvollisuus kantaa ystävän traumoja
18.08.2024 |
Ystäväni on lapsuudessaan menettänyt toisen vanhempansa, mikä on ollut ja ilmeisesti on edelleen hänelle hyvin traumaattista. Hän ei pysty neutraalisti puhumaan edes muiden ihmisten äideistä, vaan keskusteluun tulee aina sellainen outo tunnelma. Itse alan olla kyllästynyt tähän tunnelmaan, koska hän asennoituu kuin hänen äidittömyytensä olisi mudien syytä, tai että muillakaan ei saisi omma äitejä. Miten tässä kannattaisi toimia? Jos otan asian suoraan puheeksi, veikkaan että hän loukkaantuu ja ystävyys kärsii. Mutta toisaalta nykytilannekin tuntuu kohtuuttomalta. Käsittääkseni hän on lapsena käynyt jossain ammattilaisella puhumassa näistä, mutta ei aikuisena.
Kommentit (13)
Ota asia reilusti puheeksi ja ehdota ammattiavun hakemista sillä tuo ei ole reilua muita kohtaan. Silläkin uhalla että suuttuu sinulle ja ystävyys kärsii. Ei tuo tilanne muuten ratkea ja saat kävellä jatkossakin munankuorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän ystävyys kärsii jo. Valitettavasti ikävän asian välttely ja loputon huonon käytöksen ymmärtäminen antaa ystävällesi jäädä tunnetaidoiltaan vajaalle tasolle. Hänelle olisi parempi kohdata menneisyytensä ja ottaa nyt aikuisena vastuu omasta elämäntarinastaan - mitä se on tästä eteenpäin on hänen päätettävissään. Se toki vaatii paljon kasvukipujen sietämistä.
Osaisitko ottaa asian puheeksi mahdollisimman empaattisesti? Kerrot, että näet kuinka häneen sattuu ja että haluaisit, että ystäväsi voisi elää mahdollisimman täyttä elämää siitä huolimatta, että hänellä on trauma äidin menettämisestä. Älä kerro, kuinka vaivautuneina te muut joudutte aihetta väistelemään. Ystäväsi ei kuulosta vielä valmiilta muiden tunteille, kun omiakaan ei kykene ymmärtämään. Myöhemmin, kun hän on päässyt tunnetyössään syvemmälle, hän voi olla valmis keskustelemaan aiheesta avarammin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää äiti-tytär -juhlat.
Hyvä idea.
Ei tuollaisiin auta mikään. Paras etsiä parempia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kannattaa ottaa asia puheeksi, tuskin tuo tekee hänen muillekaan ihmissuhteille hyvää. Toisaalta miksi asia vaivaa sinua noin paljon, jos ilmenee vain äideistä puhuttaessa? Ehkä sinunkin kannattaa harjoitella sitä ettet ota muiden murheita sydämellesi.
Minä ymmärrän ystävääsi täysin. Ja miten ahdistavaa se on ja kamalaa. Miksi sitten puhutte jatkuvasti äideistä? Ei muut vaan puhu siitä koko ajan tai lainkaan välttämättä. Onko ketään empaattista siellä piireissä vai kaikki katsovat nenänvartta pitkin..? Onko hänellä sukulaista tukena edes kriisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ystävääsi täysin. Ja miten ahdistavaa se on ja kamalaa. Miksi sitten puhutte jatkuvasti äideistä? Ei muut vaan puhu siitä koko ajan tai lainkaan välttämättä. Onko ketään empaattista siellä piireissä vai kaikki katsovat nenänvartta pitkin..? Onko hänellä sukulaista tukena edes kriisissä.
Onko lapsena menetetty vanhempi aikuisena vielä kriisi?
Ei kai tuolla missään sanota että jatkuvasti puhuttaisiin äideistä. Mutta joskus ainakin omassa kaveripiirissä mainitaan jotain vanhemmista. Olisi ihan hemmetin raskasta jos joku vetäisi siitä aina draamat, että hänellä ei ole sitä kyseistä vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ystävääsi täysin. Ja miten ahdistavaa se on ja kamalaa. Miksi sitten puhutte jatkuvasti äideistä? Ei muut vaan puhu siitä koko ajan tai lainkaan välttämättä. Onko ketään empaattista siellä piireissä vai kaikki katsovat nenänvartta pitkin..? Onko hänellä sukulaista tukena edes kriisissä.
Miten muiden pitäisi suhtautua? Onhan muutkin voineet menettää vanhempiaan, mutta eivät tuo sitä esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän ystävääsi täysin. Ja miten ahdistavaa se on ja kamalaa. Miksi sitten puhutte jatkuvasti äideistä? Ei muut vaan puhu siitä koko ajan tai lainkaan välttämättä. Onko ketään empaattista siellä piireissä vai kaikki katsovat nenänvartta pitkin..? Onko hänellä sukulaista tukena edes kriisissä.
Mikä siinä on ahdistavaa ja kamalaa?
En jaksaisi olla tuollaisen ihmisen seurassa. Jokaisella on oma lapsuutensa eikä kukaan ole itse valinnut sitä. Mutta siihen voi vaikuttaa, miten aikuisena käyttäytyy. Jos ei itse ymmärrä että hänellä on ongelma, niin eipä kukaan muukaan sille voi mitään. Mutta ei toisten tarvitse mitätöidä omia vanhempiaan sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmasti jo tehnyt parhaasi. Et sinä voi olla terapeutti etkä "huoltaja - äiti" tai ikuisesti tukipilari. Ihmiset muuttuvat, kasvavat ja kehittyvät, kukin omaa tahtiaan.
Olisiko nyt niin, että hänen olisi aika tutustua muihin ja sinä voisit etsiä hyvillä mielin uusia kavereita. Terapeutiksi ei pidä ryhtyä, ikuiseksi ymmärtäjäksi ei pidä ryhtyä, etkä voi oikein rajoittaa omaa elämääsi hänen vuokseen, se ei ole oikein. Vastuu kuuluu hänelle itselleen, oppia, muuttua, kehittyä, hakea apua jne.
Alue: Aihe vapaa
JSS