Mikä on ollut parasta aikaa elämässäsi?

Erittäin hyvä kysymys. Sanoisin, että vuosi 2000.

Viimeinen vuosi ennen aikuistumista ja sittemmin omilleen muuttoa. 

Tuona aikana kaikki tuntui menevän omalla painollaan : kotona oli hyvä olla, opiskelut rullasivat, ensimmäinen vakava parisuhde, kesällä piisasi vapaa - aikaa: käytiin kaveriporukalla vaikka millä festareilla. Sydneyn olympialaisten seuraaminen, Virossa pyöräily...

Sittemmin hyvää aikaa on ollut ajoittain, mutta olen kyllä onnellinen nytkin. Minulla on rakastava perhe ja hyvä työ. 

Tietynlainen vapaus uupuu, mutta se kuuluu kuvioon. 

Raskausaika. Äitini raskausaika syntymääni asti.

Nyt on parasta aikaa..ei lapsia nurkissa, omat menot, terveyttä riittää ja pinkka lunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Raskausaika. Äitini raskausaika syntymääni asti.

XD Nyt on vähän teatraalinen meininki...

Itse sanoisin, että parasta aikaa on tähän mennessä ollut vuodet 48 vuodesta eteenpäin. Olen nyt 50 vee. Lapset jo isoja, paljon aikaa ja tarpeeksi rahaa, olen saanut tehdä aika lailla mitä huvittaa. Lisäksi mieliala ollut parempi kuin koskaan elämässäni, samoin terveys.

Yli 60 v. Uskokaa tai älkää.

Puolivuotisjakso kesälllä 2000. Sain töistä vuorotteluvapaata ja muutin Lontooseen. Menin kielikouluun, opin englantia, näin maailmaa, sain uusia kokemuksia ja kavereita. Kirsikkana kakun päällä tapasin nykyisen vaimoni. 

No lapsuutta en muista mutta kai se hyvä oli. Alle kouluikäisenä siis. Parasta varmaan 26-v kun ensimmäinen mania.

Aika uskoontulon jälkeen. Eli viimeiset kahdeksan kuukautta

Alle kouluikäisenä oli ihanan vapaata ja onnellista, pelkkää auringonpaistetta. Sitten alkoi tulla noita kaikenmaailman velvollisuuksia ja kaikki meni kehnommaksi. Ehkä sitten vanhuksena voi kokea jotain samanlaista taas. 

No parikymppisenä oli huonointa aikaa, muutoin ollut hyvää. Nyt melkein 50.

Paras aika - no, sanoisin että nyt ja jo muutaman vuoden taaksepäin. Toivottavasti myös tästä eteenpäin sujuu samaan tapaan.

Olen saanut lapseni - kaksi kappaletta tyttö ja poika, aikuisiksi ja turvallisesti ja mukavasti omilleen ja heidän elämänsä on vakautunut varsin hyviin uomiinsa.  Ei ole huolia heidän takiaan mistään.  Tyttären lähtö opiskelun jälkeen kokonaan omaan itsenäiseen elämään oli kyllä aika vaikeaa. Jäin kokonaan yksin, poika oli jo lähtenyt.

Pari vuotta meni totutellessa, sitten alkoi kokonaan uusi elämä ja nautin todella tästä!  Asun yksin ja minulla on oma koti jota hallitsen minä.  On työ josta pidän kovasti ja joka antaa haasteita ja vastuuta.  Elämä on kaikin puolin hyvää. On pari oikein hyvää ystävää ja muutamia kavereita. Ja kaikkein tärkein: vapaus! 

Tämä on ehdottomasti parasta aikaa elämässäni.

Elämäni paras jakso alkoi vähän päälle 40-vuotiaana. Ensimmäinen aito ja rakastava parisuhde alkoi tuolloin, vaihdoin työpaikkaa ja uusi työ oli kuin minulle tehty, pari vuotta myöhemmin löytyi unelmien asunto. Oma terveys alkoi kiinnostaa ja sen myötä nyt 48-vuotiaana parhaassa kunnossa koskaan. Elämässä ei ole tällä hetkellä mitään osa-aluetta joka ei olisi paremmin kuin hyvin. Vaikeuksista ja surusta olen kyllä saanut isolla kauhalla nuorempana joten tämä on vieläkin jopa hämmentävää ja uutta. Nautin ja olen kiitollinen elämästä joka päivä.

Noin 35 vuotiaana oli yksi vuosi ihan siedettävää. Ja toinen ehkä noin 37 vuotiaana. Kokemukseni perusteella ollakseen onnellinen pitää olla tilanteessa jossa teet niitä asioita mitä haluat tehdä. Olet terve ja toimintakykyinen varsinkin henkisesti. Stressi siedettävällä tasolla.

Vuodet 25 - 50 v. 

Sama! Ei kyllä lapsuuskaan mitään maailman parasta ollut mutta ihan perushyvää kuitenkin, mutta 12-vuotiaasta eteenpäin on ihan kaikki mennyt päin sitä itteään. Hieman kyllä parani 37-vuotiaana, mutta vain hetkellisesti koska sitten tulikin taas uutta sontakuormaa niskaan vaihtarioireiden muodossa joihin en edes voi saada helpotusta hormonihoidosta.

Kovin on lyhyt se aika ihmisen elämässä, että kaikki olisi edes joten kuten ok ja huomenna paremmin kuin tänään.