Missä vaiheessa tajusit että ystävyys on ohitse? (Itsestäänselvyytenä oleminen toiselle)
Mikä oli se hetki, kun tajusit että ystävyys jonkun kanssa on ohitse? Ja nimenomaan ystävyys, ei pelkkä kaveruus tai muuten vain tuttavuus.
Päätitkö sinä ystävyyden vai päättikö kaverisi? Tuliko asia yllätyksenä sinulle tai kaverillesi?
Itselläni on siis tilanne että 15 vuoden syvän ystävyyden jälkeen välimme ovat viilentyneet. Asutaan eri paikkakunnilla ja tämä henkilö ei enää edes vaivaudu ilmoittamaan jos vierailee paikkakunnalla, jossa asun. Vierailee kyllä paikkakunnallani muiden kavereidensa luona aktiivisesti. Ottaa minut täysin itsestäänselvyytenä. Olen sanonut aiemminkin asiasta, että ei tunnu hyvältä että ei edes lyhyttä kahvihetkeä yritä järjestää, jos vierailee pidemmän aikaa paikkakunnalla, jossa asun. Lupasi muuttaa tapansa, mutta tekee tätä toistuvasti edelleen.
On muitakin esimerkkejä, miksi haluan päättää ystävyytemme. Minulla oli n. Vuoden ajanjakso, kun terveydentilani oli todella huono ja olin jopa itsetuhoinen. Tämä henkilö tiesi tästä, mutta ei kertaakaan vaivautunut kysymään vointiani tai kuulumisiani enempää. Hänen omista kuulumisistaan kyllä jaksoi kertoa niinä harventuneina kertoina, kun olimme yhteyksissä.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että haluan päättää ystävyytemme kokonaan.
Onko julmaa poistaa vain someseurannat ja olla ottamatta yhteyttä enää tämän jälkeen? Tiedän että tämä tulee tälle henkilölle yllätyksenä, ei ole varmaan ajatellut että ikinä katkaisisin välejä (... koska olen itsestäänselvyys...). Emme muutenkaan laita enää tiheästi viestejä tms.
En halua jäädä seuraamaan tätä henkilöä edes somessa, sillä kyseessä on ollut paras kaverini nuoresta iästä lähtien pitkän aikaa, välivaiheen hyvänpäivän tutuksi jääminen tuntuisi paljon pahemmalta kuin selkeän rajan vetäminen.
Pahalta tuntuu myös se, että uskon ystävyytemme päättymisen koskevan enemmän minua kuin tätä henkilöä, vaikka tiedostan että ystävyyttähän tämä ei ole vuosiin enää ollutkaan. Lähinnä minulla on pelkät muistot tiiviistä ystävyydestä henkilön kanssa.
Kokemuksia kenelläkään, vertaistukea samanlaisista tilanteista?
Kommentit (15)
Teki lapsia ja sitten olin enää lahja-automaatti. Blokkasin.
Kirjoituksesi on kuin omasta kynästä kirjoitettu.
Olen vielä hänen some ystävä ja satunnaisesti kommentoidaan toistemme päivityksiä. Muuten ei soitella eikä nähdä...!
Ei se henkilö ole koskaan kokenut olevasi ystäväsi, joten hän korkeintaan ilahtuu, kun et enää vaadi ja kärtä.
No kerran oli hankala tajuta, kun ei tapahtunut mitään, miksi toinen laittaa välit poikki. Ilmeisesti henkilöllä oli jotain mt-ongelmia ja hänellä oli sen takia vaikeuksia tulla muiden kanssa toimeen. 12 vuoden ystävyys päättyi niin, ettei syy siihen koskaan ole selvinnyt.
Joskus ihmisillä elämänpiiri muuttuu ja ei enää ole mahdollista olla yhteydessä toiseen. Ei ole aikaa, ei enää ole yhteistä elämänpiiriä jne. Aina kun olen muuttanut, vanhat tuttavat on jääneet oikeastaan sen takia, että on ihan liian pitkä matka eikä enää tavata. Ei pyöritä samoilla kulmilla tai ei enää ole yhteisiä harrastuksia.
Mielestäni et ole tälle ihmiselle velkaa mitään. Hänhän on jo tavallaan päättänyt ystävyytenne. Voit lakata seuraamasta häntä somessa ilman, että hän itse huomaa mitään. Ei tarvitse ilmoittaa, että nyt lopetat ystävyytenne. Et vain ota enää yhteyttä, ja jos hän joskus laittaa viestiä, vastaat kohteliaasti ilman, että ehdotat itse mitään tapaamista tms. tai suostut hänen ehdotuksiinsa.
Sairastui psyykkisesti, ei hyväksy ammattiapua ehdotuksista huolimatta, mutta vaati minulta jatkuvaa psyykkistä tukea ja loukkaantui verisesti jos en ollut tavoitettavissa milloin minkäkin dramatisoidun kriisin keskellä. En vaan jaksanut, yritin parhaani, mutta jos ihminen ei hyväksy ammattiapua ei ystävänä voi tehdä mitään. Psyykkisesti sairas voi sairastuttaa ihmiset ympärillä, pakko asettaa rajat ja suojella omaa hyvinvointia.
Onko naisen pitkä katsekontakti kutsu vai avaus?
Kun nainen ottaa yli 2 sekuntia pitkän katsekontaktin mieheen, eivätkä kummatkaan ole koskaan keskustelleet mitään keskenään, tai edes koskaan nähneet toisiaan.
Anna ihmisten olla! Kontrolloit jopa ketä hän tapaa reissuillaan!
Minäkin olen samaa mieltä, että annat vaan hänen olla. Etkä seuraa hänen elämäänsä. Olet selvästi sanonut oman toiveesi tavata häntä, mutta hän ei jostain syystä enää halua. Ihmiset kasvaa "erilleen". Se täytyy vaan hyväksyä. Tapaa sinä muita ystäviä ja jatka elämääsi. Kyllä se siitä.
En mistään. Kun ei koskaan ole ollut ystäviä. Tai ystävää.
Miksi pitää olla niin dramaattinen ja lopettaa someseuranta. Ne päivitykset voi piilottaa. Lopetat vaan yhteydenpidon sinun suunnalta. Kyllä se ystävyys siihen kuihtuu.
löysin sopivan uuden asunnon. muuttoaikeistani olin jo uudehkolle ystävälleni maininnut. asuinpaikka oli hänen mielestään liian kaukana, ja jouduin ennennäkemättömän, päiviä jatkuneen viestihyökkäyksen kohteeksi. tämä ystävä kärsi mt- ongelmista, oli näyttänyt minulle lähetteitäkin ammattilaisen vastaanotolle, mutta ei mennyt vedoten jonoihin ja siihen, että hänellähän on minut. oli hyvin omistava tyyppi ja poltti siltoja ihmisten kanssa. tietysti oli vain ajan kysymys, koska minä olin vuorossa. blokkasin hänet ja vasta puolen vuoden kuluttua hänen profiilikuvansa häipyi.
Kaveri oletti, että olen aina tavoitettavissa. Hänellä itsellään oli sellainen työ, josta ei heti voi puheluihin vastata, joten ymmärsin hyvin, jos ei heti yhteydenottoihini vastannut. Ymmärsin, että soittaa ja on yhteydessä, kun on hänelle sopiva hetki. Minulta tämä ihminen kuitenkin vaati täydellistä tavoitettavuutta, eikä sietänyt jos en heti reagoinut hänen yhteyden ottoonsa. Loukkaantui verisesti ja suuttui, jos en vastannut puheluihin samantien. Eihän tämä pitemmänpäälle toimi. Ystävyydessä tulee olla vapaus. Soitellaan, kun se molemmille hyvin sopii.
Miksi pitää olla niin dramaattinen ja lopettaa someseuranta.
Mitä dramaattista tuossa on? En ymmärrä.
upp