Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että kaikella tapahtuneella on jokin syvempi tarkoitus?
10.09.2008 |
Itse en siihen usko (enää). Vai mikä tarkoitus voi olla esim. viattomien lasten kuolemilla? Itseäni asia koskettaa tällä hetkellä siten, että vauvamme kuoli 2,5 vuotta sitten heti syntymänsä jälkeen. 2v olemme yrittäneet uutta raskautta, ei ole tärpännyt. Haluaisin alkuvuodesta yrittää ivf-hoidolla raskautta, mutta eilen mies alkoi puhumaan että ei olekaan varma että haluaa lähteä hoitoihin. Hänen mielestään vauvamme kuolema ja se, että uusi raskaus ei ole alkanut, on jokin merkki luojalta. Ja että pitäisi odotella josko raskaus alkaisi luonnollisesti. Että suututtaa!
Enpä ole tähän päivään mennessä löytänyt tarkoitusta vauvamme kuolemalle.
Kommentit (14)
Uskon jälleensyntymään ja sielun kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisikö minun nyt ajatella, että olemme vanhempina niin surkeita ettei meille sen takia suoda enempää lapsia? Yksi 5 vuotias lapsi on, josta olemme NIIN onnellisia.
Ei mieskään halua siten ajatella, että olisimme huonoja vanhempia (mitä emme kyllä olekaan) vaan hänen mielestään asiat on korkeimman kädessä. Noh, minulla on endometrioosi ja realistina ajattelen, että siitähän se johtuu ettei uusi raskaus ole alkanut. Ja aika käy vähiin muutenkin kun yli 30v on mittarissa.
vaan on tehtävä sen lapsen saamisen eteen esim sitten hedelmöityshoitoja tai tutkimuksia.
Kome lasta joista esikoinen kuoli vastasyntyneenä
En ole uskovainen muutenkaan.
Elämässä voi tapahtua kamalia ja surullisia asioita ns. hyville ihmisille, ja niillä ei siis todellakaan ole mitään "suurempaa tarkoitusta"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon lähinnä siihen, että jokaiselle tapahtumalle voi löytää syvemmän tarkoituksen, jos itse haluaa sellaista etsiä. Ihminen itse määrää elämänsä suunnan, paskaa meille tulee kaikille niskaan, toisille enemmän, toisille vähemmän. Tarkoittaen sitä, että vastoinkäymisen kohdalla ihminen voi itse päättää katkeroituuko siitä, alkaako hokea, että miksi juuri minä ja olla varma että kenelläkään ei ole koskaan ollut asiat huonommin.
Vai ottaako vaikeankin kokemuksen osana elämää, joka on kaikille välillä raadollista, ja suuntaa elämänsä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle ap, elämä on murjonut sinua oikein kunnolla. Toiset selviävät kaikesta vihellellen, toisille heitetään kaikkia mahdollisia koettelemuksia. Jos minulle joku tulisi ap:n tapauksessa selittämään, että tapahtumalla on varmasti jokin ylevä tarkoitus, ottaisin sen henk. koht. loukkauksena ja kävisin varmaan kurkkuun kiinni. Yhtä varmasti kun on olemassa jokin jumaluus ja sen vastakohtana pahuus (uskon että vastakkaisuudet ovat luontoa määrittävä järjestelmä), on olemassa myös sattuma ja sen vastakohtana ennakoitavuus.
jotkin asiat vain tapahtuvat niinkuin tapahtuvat. Joihinkin voi itse vaikuttaa, toisiin ei. Ei se sen monimutksiempaa ole. Ap: tsemppiä sulle, toivottavasti miehesikin ymmärtää jossakin vaiheessa, että lapsen saamista voi nykyään yrittää edesauttaa. Tuo luoja-juttu on keskiaikaista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että paperimiesten työttömyydellä on tarkoitus pulskistaa omistajien lompakoita
sitten sitä ei tajua ikinä, mutta sillä asialla voi olla hyvinkin merkitystä vaikka täysi ulkopuolisten ihmisten elämänkohtaloille. Kaikki tässä universumissa vaikuttaa kaikkeen muuhun. Kaikki ihmiset ovat jollain tasolla yhteydessä toisiinsa. On kyse energiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla on vaan paskempi tuuri kuin toisilla.
Vastaan voi kyllä räpiköidä aikansa, kunnes huomaa, että helpointa olisi kuitenkin tehdä niin mitä vastaan alunperin taisteli. Meillä on ihana pieni adoptoitu lapsi, jota emme olisi saaneet ilman lapsettomuustaustaamme. Yritimme hedelmöityshoitoja usean vuoden ajan kunnes luovutimme ja siirryimme adoptiojonoon. Alle vuodessa meillä oli maailman suloisin pieni vauva, ja ihanampaa lasta emme ikinä olisi itse saaneet aikaiseksi.
Oikean alanikin olen löytänyt vihdoin (sen alkuperäisen ajatuksen, jonka kuitenkin hylkäsin) kokeiltuani usean vuoden eri hommia. Nyt sitä miettii, miten helposti kaikki olisi voinut mennä, kun ei olisi lyönyt päätään turhaan seinään. Mutta toisaalta olen oppinut paljon ja kasvanut ihmisenä, joten ei kai se kaikki turhaakaan ole ollut.
Kokeilkaa ihmeessä hedelmöityshoitoja, jos lapsi on sitä kautta tullakseen. Sitähän ei voi ikinä etukäteen tietää, mitä teidän varallenne on suunniteltu.
se miten tapasin lasteni isän on kyllä aika sattumaa... olin juuri täyttänyt pari päivää aiemmin 18v ja olin kaverin kaa tiistai-iltana laulamassa karaokea. Kuppila kalliossa meni kiinni klo 2.00 ja kaveri lähti kotiin, mua ei huvittanut ja rahaa oli 100mk. tiistaina ei tietty julkiset enää tuolloin kulkeneet. Aattelin et jos joku taxi suostuis heittää mut myymäkeen baariin 50 markalla, jotta jäis 50mk vielä ryyppäämiseen. No pysäytin jonkun taxin ja kuski ei kuitenkaan suostunut. Päätin ootella seuraavaa... no meni 3min, kun edellinen taxi tuli takas ja sanoi että täällä olis asiakas menossa myyrmäkeen tuutko samaan kyytiin :) sitten siellä baarissa olin jo aika jurriissa loppuyöstä ja joku mies haki tanssimaan.. sillä tiellä olen vieläkin ;) meillä 2 lasta... en sit tiiä oliko kohtaloo...