Oon niin onnellinen, kun mies on täysillä mukana raskaudessa. Kertokaa tekin.
Itken onnesta ja kyyneleet valuvat poskipäiltäni, mieheni pyyhkii ne varovasti pois. "Kaikki on hyvin, rakas", hän sanoo. Laitan käteni hänen kädelleen, ja tunnen itseni turvalliseksi. Tämä hetki, tämä rakkaus ja kaikki ne unelmat, joita meillä on vauvaan liittyen, ne ovat kaikki minulle enemmän kuin tarpeeksi.
Kommentit (7)
Kulostaa upealta. Tuon perusteella pidä kiinni ukostasi!
Onnea!
Vinkki: Kun vauva on syntynyt, ota mies, aina kun on kotona, mukaan vauvanhoitoon. Tein aikanani sen suuren virheen, että annoin vauvan useimmiten vain puhtaana tuoksuvana miehelleni. Kyllä vaipat onnistui vaihtamaan, mutta minä olin laittanut ne vaihtovaatteet siihen viereen, ja jos mieheni kylvetti lapsen, minä olin laittanut pyyhkeen patterille lämpiämään ja niin edelleen. Eli tilanteessa kokovastuuta miehellä ei ollut. Eikä hän sitten koskaan tiennyt, missä ne paidat ja sukat olivat, missä yöpuvut. Ulos kun taaperon kanssa lähti, ei tiennyt mistä löytyi takki ja mitä myssyjä tumppuja kenkiä saappaita oli ja missä.
Poikani perheen luona ollessani nautin siitä, että poikani tietää yhtä hyvin kuin miniänikin, mitä lapsi tarvitsee kotona, ulkona, päiväkodissa, ja missä kaikki tarvittava on, oli sitten kyse leluista, peleistä, muovailuvahoista,vaatteista, lääkkeistä jne, osaa laittaa lapselle syötävä ja juotavaa, osaa antaa lääkkeet, viedä päilkäreille ja illalla nukkumaan.
Tämä on häiriintynyt trolli, älkää vastatko.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on häiriintynyt trolli, älkää vastatko.
Oot kyllä sekaisin. Hän on vain onnellinen. Kaikkien elämä ei ole valittamista.
Tuo on niin ihanaa aikaa. Vauva on vielä täydellinen, yksikään toive ei ole pettänyt. Hormonihuurussa ei huomaa sitäkään, että ulosottovelka kasvaa koko ajan.
Onnea