Lue keskustelun säännöt.
HS: Pettymys buddhaluostarissa
31.07.2024 |
Arvossa pidetylle, länsimaiselle, akateemiselle ihmiselle voi olla järisyttävä kokemus päätyä itämaiseen luostarilaitokseen. Käsittääkseni niissä on kova kuri, mestareita totellaan, yksinkertaisuus on hyve, egoistisuus pahe.
Aloittaisin itsetuntemukseen tähtäävän vaivalloisen matkan mieluummin harjoittamalla ensin itsenäisesti aihepiirin päämäärätietoista opiskelua ja mietiskelyä, sekä kehittämällä kokonaisvaltaista kurinalaisuutta ja vaatimattomuutta. Jos pystyy tähän sitkeästi (kenties vuosia) ja tuntee senkin jälkeen yhä tarvetta hakea seuraa tai ohjausta ulkoapäin, voi lähteä kokeilemaan retriittiin ja siitä lopulta munkki kokelaaksikin, jos ajatus yhä kiehtoo.
Jokainen mystinen suuntaus ja uskonliike on menettänyt hiljalleen alkuperäistä puhtauttaan ja tietoaan, kun kultakausi perustajineen on sammunut. Jos lähtee oletuksesta, että jokainen tämän päivän veljeskunnan, seuran, luostarin tai ashramin mestari olisi valaistunut olento, tulee pettymään karvaasti. Uskallanpa epäillä, että se on paljon harvinaisempaa, kuin moni osaisi kuvitellakaan, vaikka niin ovatkin nykyisin muotisanoina nuo valaistuminen ja mestarius.
Luostarielämä voi kuitenkin olla ihmiselle suureksikin hyödyksi, opettaahan se vähintäänkin jossain määrin erilaisia hyveitä, jotka edesauttavat itsekehityksen tiellä, kuten vaatimattomuutta, asioiden jakamista, hiljentymistä, nöyryyttä, keskittymistä, kurinalaisuutta ja kanssakäymistä samanhenkisten ihmisten kesken. Luostarielämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että päätyisi elämään valaistuneen olennon johtamaan maanpäälliseen paratiisiin, tai että jokainen uskonveli tai opettaja olisi jo saavuttanut synnittömyyden.
Jälkimmäiseen liittyen, meidän ei tulisi olla liian innokkaita tuomitsemaan muita, ei uskonveljiäkään. Kyllä, nämä munkit katselivat urheilua, ehkä he omistivat vähäisiä varoja, kenties tekivät muitakin pikkupaheita, mutta arvostelivatko he munkiksi pyrkijän suoriutumista julkisesti valtakunnan päämediassa, entä toivatko he esille omaa maallista erinomaisuuttaan? Me olemme usein sokeita omille puutteillemme, mutta muissa me näemme niitä erinomaisesti. Työn me teemme kuitenkin itsemme kanssa.
Kommentit (3)
Joo, siltä se minustakin jutun perusteella näytti, että ei ole perehdytty tarpeeksi, mistä munkkiudessa ja luostarilaitoksessa on kyse, ja siksi petyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä buddhalaisuus sanoo: Sinun on itse ponnisteltava valaistuaksesi.
Mitä Jeesus sanoo:
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Lähinnä ihmettelen, miksi ei mennyt ensin kokeilemaan luostaria määräaikaisesti. Vai kävikö kokeilemassa ja syttyi idea vakituisesta munkkiudesta. Luostareissa tehdään työtä, minkä ei pitäisi tulla yllätyksenä. Jo kristillisessä luostarisäännöissä sanottiin keskiajalla, että rukoile ja tee työtä (ora et labora).