Onko teille soittanut joku ihminen esim. 20 v takaa? Miten reagoitte?

Vai... panetteko estot päälle? 

Kuka jää sun luo kun muut on menneet... kuka näkee sut... valmis rakkauteen? (RadioSuomi soittaa tätä biisiä nyt klo 09.00.)

Pari yläasteen luokkakaveria on soitellut joskus pikkusen kännissä. On tullut herroille tarve selvittää oisko meillä mahdollisesti voinut olla jotain silloin. Molemmat ovat ihan naimisissa ja lapsiakin on, en tiedä miksi vielä vuosienkin jälkeen tuollaisia miettivät. 

No ei . Ensinnäkin puhelinnumeroni on salainen ja eri kuin 20 vuotta sitten  niin teknisesti mahdotonta. Toisekseen suunnilleen kaikki ihmiset 20 vuoden takaa ovat fb-kamuja ja jos jollakin on jotain asiaa , voi viestitellä sitä kautta

Vierailija kirjoitti:

Pari yläasteen luokkakaveria on soitellut joskus pikkusen kännissä. On tullut herroille tarve selvittää oisko meillä mahdollisesti voinut olla jotain silloin. Molemmat ovat ihan naimisissa ja lapsiakin on, en tiedä miksi vielä vuosienkin jälkeen tuollaisia miettivät. 

Pitää ensin löytää se uusi, jotta viitsii erota vanhasta.

Ei tietenkään ole soittanut, ei voi soittaa, koska puhelinnumeroni on eri, ja lisäksi se on salainen. Sukunimenikin olen vaihtanut.

Yleensä nuo tuollaiset puhelut soitetaan humalassa ja jokin taka-ajatus mielessä. Siksi en ole tykännyt yhtään.

Itse soitin nuorempana lapsuuden ystävälle peräti kymmenen vuoden takaa parikymppisenä. Tämä kysyi puhelimessa, että olenko yksinäinen kun hänelle soitin. Änkytin vain, että olisi ollut kiva kuulla, mitä sulle kuuluu ja ehkä tavatakin. Sen jälkeen en ole keneenkään ottanut yhteyttä, oli opettavainen kokemus. Olemme molemmat siis naisia.

Teininä törmäilin toisinaan sellaiseen puolituttuun poikaan eri yhteyksissä ja kerran sitten vappuna päädyttiin vähän pussaamaan. En ollut enemmästä kiinnostunut. Noh, muutama vuosi sitten tuli työsähköpostiin tältä kaverilta viesti, että olenko tämä henkilö, jonka silloin tunsi. Ihan kuin olisi sattumalta törmännyt työmeiliini! Tuosta pususta ja edellisestä tapaamisestamme oli tuolloin reilusti yli 30 vuotta. Todella creepyä, enkä vastannut. 

Varmaan tullut ero ja sitten on lähdetty kartoittamaan kaikkia naisia, joiden kanssa on ikinä ollut mitään aina 80-luvun teinipusuista alkaen. Aika uskomatonta. Tekeekö kukaan nainen tällaista?

Kuulostaa romanttiselta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa romanttiselta.

 

Vaan ei ole sitä. N

Vierailija kirjoitti:

Itse soitin nuorempana lapsuuden ystävälle peräti kymmenen vuoden takaa parikymppisenä. Tämä kysyi puhelimessa, että olenko yksinäinen kun hänelle soitin. Änkytin vain, että olisi ollut kiva kuulla, mitä sulle kuuluu ja ehkä tavatakin. Sen jälkeen en ole keneenkään ottanut yhteyttä, oli opettavainen kokemus. Olemme molemmat siis naisia.

Tuo sopii kaikenikäisiin. Vuosien ja vuosikymmenien erossa olemiseen on yleensä syynä se, että ei ole tarpeeksi halua ja syytä pitää yhteyttä.

Alun perinkään ei voi tietää toisen ajatuksia, ja aika vain muuttaa niitä. Minä muistan vain vähän 70-luvun (luokka)kavereistani. Jostain syystä päällimmäisenä ovat ikävät muistot: joko minä olen sanonut pahasti tai minulle on sanottu. Jos joku muistaa minusta samanlaisia tuokiokuvia, ei ole ihmekään, jos ei ole oltu tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Turhan pitkä aika olla erossa. Muutama vuosi vielä menee mutta 20 vuoden jälkeen ei ole enää mitään järkeä soitella.

Minä en ole hyväksynyt edes entisten koulukavereiden FB-kaveripyyntöjä, kun muutin takaisin kotipaikkakunnalle. Ajattelen, että ei olla enää samoja ihmisiä kuin joskus 20 vuotta sitten, joten emmehän edes tunne toisiamme.