Te jotka olette laihtuneet ison määrän, mikä ajattelussanne syömisestä muuttui?

Kysymys kuuluu. Miksi olet sitten lihottanut itsesi ?

Ei mikään. Sain lääkityksen ja aloin laihtua, sitä ennen se oli ihan mahdotonta. 

Mustavalkoisuus syömiseen liittyen väheni. Se tarkoittas sitä, että ennen jaoin mielessäni ruokia ei terveellisiin ja terveellisiin ja olin aivan liian kieltävä kaiken suhteen. Se lisäsi ruokahimoja. 

Pääpaino on kunnon ruoalla mutta herkutkin pieninä määrinä mahtuu mukaan ruokavalioon. Niillä ei tosin korvata kunnon ruokaa. Aloin noudattaa joka päivä ruokarytmiä, jossa pysyn aina. Syön lähes aina kaksi kertaa lämpimän ruoan päivässä. Aamiainen on myös tärkeä. Kaikki rakentuu lautasmallin ympärille. 

En käytä enää alkoholia. Jos joskus menee epäterveelliseksi syömiseksi jatkuvasti, korjaan pian kurssia eli palaan arkirutiineihin. Reissussa ja juhlissa voi syödä epäterveellisemminkin eikä tarvi murehtia.

Isoin muutos lienee se että tekee mieli tervellisiä ruokia aika pian jos kokoajan ahtaa jotain epäterveellistä. 

Eivät ajatukseni kai ole muuttuneet. Aluksi piti vähän totutella nälkään, mutta kun sitä teki pienissä määrin, sekin muuttui helpoksi. Esim. "nyt on nälkä" -> "syön 30min päästä, kestän kyllä 30min". Pari kertaa näin ja kompulsiivisuus katosi

Sokerien ja lisättyjen sokereiden poistaminen ruokavaliosta oli varmaan tärkein muutos, sillä sokeri aiheuttaa himoa

Mutta tosiaan pienin askelin ja pysyviä muutoksia. En myöskään koskaan rääkkää itseäni mitenkään, en liikunnan tai nälän suhteen. Jos on nälkä, syön kyllä jotain. Nälän tunne lähtee viiveellä, eli syömisen jälkeen odottelen puoli tuntia, että onko vielä nälkä. Tuossa välissä on helppo ylensyödä, mutta vatsaa ei kannattaisi koskaan syödä "täyteen"

Yli 3 v. sitten sain diagnoosin 2-tyypin diabeteksesta ja tämän kuultuani päätin hoitaa itseni ilman lääkkeitä terveeksi ja sen teinkin. Tein pysyviä muutoksia elintapoihini ja ruokailutottumuksiini, painoa pudotin vuoden aikana n. 20 kg, lopetin myös tupakoinnin ja aloin harrastamaan liikuntaa. Sokeri- ja muut arvoni ovat pysyneet hyvällä tasolla jo 3 v ja painokin on pysynyt hyvin kurissa enkä ole palannut ruokailunkaan suhteen enää entisiin tapoihin, tupakkaa ei tee enää edes mieli ja liikunta jossain muodossa kuuluu nyt jokapäiväiseen elämään.

.