Kuolisko taakkansa alle, jos olisi kolmen lapsen kanssa kotiäitinä

en ole vielä kuollut, mutta kyllä tää viikko oli rankka kun kaikki oltiin kipeitä.

ekan lapsen syntymä, mahdolliset " lisälapset" on kevyempiä muutoksen näkökulmasta ;) Ja kolme mahtuis vielä tavalliseen henkilöautoonkin, niin että se järkisyistäkään =) Itse en kylläkään jaksaisi enää aloittaa alusta, on ihanaa saada vihdoinkin nukkua kokonaiset yöt ja jopa harrastaa välillä jotain ihkaomaa.



Mutta ei kolmilapsisen perheen arki tunnu (paljon tutuissa) hirveästi eroavan kaksilapsisen perheen arjesta. No, toki aikaa on aina vähempi per lapsi (ja parisuhteeseen & omaan itseen toki myös) väkisinkin, mitä enempi niitä mussukoita on... Mutta olennaisinta kai on, minkä kokoisena oman perheensä osaa nähdä :)

Mutta sit taas istutaan lehden ja kupposen ääressä ihan rauhassa ja annetaan töiden odottaa.

Lapset kyllä pärjäilee " keskenään" paljon, mutta sotkua tulee. Kotitöitä riittää mielettömästi, jo pyykkivuori on loputon...

Jumalattoman sotkuista on, mutta antaa olla. Isommat lapset leikkivät paljon keskenään, pienin nukkuu vielä kahdet päikkärit, joten ehtiihän tuota vaikka mitä, jos ei tosiaan käytä sitä aikaa siisteyden vaalimiseen.

Helpollahan tässä jo pääsee kun lapset leikkii keskenään. Toisen vauva-aikana oli paljon vaikeempaa kun piti vauvan hoidon ohessa viihdyttää esikoistakin. Pyykkiä tietty riittää, mutta kone on sitä varten. Ja samalla sitä siivoaa kolmen sotkut kun kahdenkin. Meillä nuorin nyt 1v ja tosiaan sotkee kun harjoittelee syömään itse...

Oksutautiepidemiat on pahoja. Mulla täällä neljä lasta kotona, vanhin 4-vuotias. Päiväunille yritän laittaa lapset aina yhtäaikaa, että saa itsekin huokaista.

Neljäs tulossa. :-) Aikansa kutakin, eli palaan työhön (vakivirkaan) kun tämä nelonen täyttää kolme.