Sukujuhlat huomenna ja mun epäonnistuminen elämässä

Jokaiselle tulee jossain vaiheessa elämää vastoinkäymisiä. Voithan ohittaa kyselyt..ei ihmeempää jne. Suku on kuitenkin tärkeä..

Jos meneminen tuntuu liian vaikealta, niin jätä väliin. Ei ole pakko mennä jos ei halua/pysty. Sepitä vaikka sairastuminen.

Toisaalta voit aivan hyvin todeta kyselijöille, että sinulla on ollut monin tavoin tosi raskas vuosi etkä oikeastaan välittäisi jutella siitä sen enempää. Ja sitten jatkat vaan: Entä miten sinulla/sinun perheelläsi menee? Hyvin harva ihminen alkaa kysellä tai inttää tuon jälkeen enää mitään.

kokemusta on myös päinvastaisesta eli tilanteesta, jossa sukujuhlissa yksi latistaa kaikkien muiden tunnelman avautumalla omista kriiseistään ja terapoimalla itseään muiden kustannuksella. Jos sinulla on riski tällaiseen käyttäytymiseen, niin silloinkin kannattaa mieluummin jäädä kotiin.

Pää pystyyn, kohteliaasti hymyillen vastaat muutamalla sanalla, vaihdat sujuvasti puheenaihetta jne. 

Niin minäkin ajattelen aina, kun suku kokoontuu. Enää en välitä, vaan kerron kaikki asiat rehellisesti. Ei kukaan ole pyörtynyt. On aina myös muiltakin pintaa raaputtamalla löytynyt niitä epäonnistumisia. Taitavat kuulua elämään vähän kaikilla.

En menisi tuollaisiin "juhliin". Enkä näe yhtään syytä miksi sinä menisit. Suojaa itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle tulee jossain vaiheessa elämää vastoinkäymisiä. Voithan ohittaa kyselyt..ei ihmeempää jne. Suku on kuitenkin tärkeä..

Ei suku kaikille ole tärkeä eikä tarvikaan olla.

Joskus asioiden sanominen helpottaa sekä henkisesti että konkreettisesti. Ihmiset auttavat mielellään. 

Kerro vaan rohkeasti, älä surkutellen vaan ihan normaalisti. Sukulaisten kautta voi tulla tietoa jostain hyvästä työpaikasta tai voit tavata uuden kumppanin kun nyt olet vapaana.