Kätilö vastaa

jää epätäydelliseksi ja pitää hoitaa loppuun kaavinnalla tai lääkkeellä. En tiedä miksi ei tyhjene kunnolla, mutta tavallista se o.

klö

kommentoitte ärsyttäviä potilaita?

Riittää meillä puheenaiheita muutenkin, mutta pakko joskus on purkaa mieltään ja mieluummin työkavereille kuin suoraan potilaaalle.

klö

Nyt rv 19 ja toinen raskaus meneillään. Ensimäisessä tehtiin sektio käynnistymättömän perätlan takia (tämä nyt tällainen tietopläjäys, jos sillä on mitään merkitystä).



Mua on nyt kolmena päivänä supistellut. Ei kipeästi, mutta niin, että maha menee ihan kireäksi ja pitää ottaa rennosti (sohvalle ja jalat ylös), että saan vatsan rentoutumaan.



Vatsa on toiminut ihmeen hyvin nämä päivät. Olen siis kakannut kaksi kertaa jokaisena päivänä (tämäkin taas luultavasti turha tieto, mutta ilmoitan nyt, jos siitä on jotain hyötyä ;)).

2h on suuntaa antava suositus, jonka jälkeen pitää ottaa kantaa synnytystapaan. Mikään laki se ei ole ja jos ei kummallakaan voinnissa hätää, voidaan jatkaa jonkin verran pitempään. Paremman vastauksen olisit saanut sinua hoitaneilta henkilöiltä.

klö

Jo näilläkin viiloillsa varsinkin uudelleensynnyttäjillö on joennakoivia supistuksia. Jos levolla helpottavat, ei syytä huoleen. Vilkas vatsan toiminta esim lievissä vatsainfektioissa voi aiheuttaa supisteluja jonkinverran.

Kannattaisi seuraavalla neuvolakäynnillä ottaa emättimestä tulehdusnäytteet. Esim streptokokki voi aiheuttaa supisteluja myös,

klö

Jos ei kyseisille puudutteille tiedä olevansa allerginen, niin yleensä sopii. En muista siinä tilanteessa kenenkään saaneen allergista reaktiota. Tarkoitatko yleisyydellä, kumpaa käytetää enemmän? Suunnilleen fifty_fifty.

klö

Spinaalia. Tilanteessa sitten arvioidaan, kumpi olisi parempi.

klö

Yhteistyöhaluinen ja -kykyinen ja motivoitunut synnyttämään ja äitiyteen.

klö

En yhtään mitään erikoista.

klö

Jokaisen oma valinta.

klö

Minulla takana kaksi normaalia alatiesynnytystä. Ei puudutteita, sairaalaan tultaessa 8 cm auki, kalvot puhkaistu. Kummassakaan ei ole ollut minkäänlaista ponnistamisentarvetta, vaan on alettu kätilön pynnöstä hommiin. Onko mahdollista että minulle tulisi tämä ponnistamisen tarve, jos vain olisi odotettu? Ja homma olisi ollut huomattavasti helpompaa(?). Viimeksi ponnistin kokoajan , enkä edes hoksannut milloin oli supistus.

oli tiuhaa tahtia (johtuen käynnistyksestä ja synnytyksen hitaasta etenemisestä). Jotkut kätilöt olivat ymmärtäväisiä, kun en pystynyt yhtään rentoutumaan, kaikki eivät. (MInulla oli kyllä jo paikatkin aika kipeinä tässä vaiheessa, kun oli ronkittu sen sata kertaaa...) JOku kätilö tai läääkäri sanoi, että monet pelkäävät gynekologisa tutkimuksia eikä rentoutumisen vaikeus ole mitenkään harvinaista. Oletko samaa mieltä? Onko vinkkejä miten rentoutuisi paremmin?

Vierailija:

Minulla takana kaksi normaalia alatiesynnytystä. Ei puudutteita, sairaalaan tultaessa 8 cm auki, kalvot puhkaistu. Kummassakaan ei ole ollut minkäänlaista ponnistamisentarvetta, vaan on alettu kätilön pynnöstä hommiin. Onko mahdollista että minulle tulisi tämä ponnistamisen tarve, jos vain olisi odotettu? Ja homma olisi ollut huomattavasti helpompaa(?). Viimeksi ponnistin kokoajan , enkä edes hoksannut milloin oli supistus.

Jos ponnistaminen aloitettiin jo sikiön ollessa vielä korkealla, olisi voinut tilanne korjaantua odottamalla. Jos oli jo matalalla, ei varmaankaan olisi siitä enää muuttunut.

klö

Yritän ainakin, mutta joskus se on vaikeaa jos synnyttäjä esim koko ajan haistattaa vittua tms.

klö

Mitä huonommin rentoutuu, sitä enemmän se sattuu. Rentoutuneena ja oikein tehtynä sisätutkimus ei satu lainkaan. Joskus tutkimista harrastetaan liikaakin synnytyksen aikana, täytyy miettiä, milloin todella on tarpeen.

klö

Olen osannut rentoutua supistusten välillä ja jopa nukahdellut ensimmäisessä synnytyksessä jossa ei ollut mitään kivunlievitystä, en kokenut synnytystä hankalana, toki pari viimeistä tuntia tiesi synnyttävänsä. Onko rentoutuksella merkitystä synnytyksen kulkuun ?



Sitten kaksi synnytystä ilokaasun avulla ja rytmitin sen ottamisen ennakoivasti jolloin siitä oli apua, kummassakin pari supistusta joissa aloitin hengittelyn liian myöhään ja se auttanut. Olenko oikeassa että ajoitus on a ja o ilokaasun käytössä? Näissäkin rentoutin itseäni supparien välillä ja en kokenut synnytystä hankalaksi.



Kaikkien lasten ponnistusvaihe on ollut lyhyt ja on tullut voimakas ponnistamisen tarve ja parilla ponnistuksella lapset maailmassa ja aikaa tähän meni noin minuutti. Onko tavallista näin nopeat ponnistusvaiheet?