Pidin eilen puoliani teinin kanssa ja nyt minulla on paska fiilis

Äitini esittei superkasvattajaa. Hän ei tajunnut ollenkaan miten hänen ongelmansa voisivat vaikuttaa aikanaan minun lapsiini. Että ei riitä superkasvattajuuteen ne asiat, joissa sä toimit oikein. Vaan pitäisi huomioida myös ne asiat, joissa sä toimit väärin. Hän teki paljon oikein, mutta ei se auta minua olemaan hyvä vanhempi itse, kun on asioita, joissa hän aiheutti ongelmia. 

Kuten nyt se mun paha oloni kun toimin vanhempana oikein. 

esittei = esitti

Äitisi ei tainnut olla riidan osapuolena tällä kertaa.

Siis nyt toimit täysin väärin teinin tilanteessa ja syytät siitä omaa äitiäsi?

Onko teini lastensuojelun asiakas, saako hän apu mistään mielenterveysongelmaisen äitinsä kanssa?

Vähän vaikea nyt saada perimmäisestä ajatuksesta kiinni. Mutta minusta syyllisyys ja katumus ovat ihan normaaleja tunteita vanhemmuudessa. Välillä kiehuu yli ja ärsyttää, eikä saa pidettyä pinnaa niin hyvin kuin olisi halunnut. Olet ihan vaan ihminen.

Omat lapsuuden traumat siirtyy aina tavalla tai toisella myös omalle lapselle. Vasta kolmas sukupolvi on vapaa sinun traumoista, mutta siinä ehtii kyllä syntyä muiden sukupolvien traumoja välissä. Itselläni on ollut vähän traumaattinen lapsuus. Kuolema perheessä, kun olin teini-iän kynnyksellä ja sen jälkeen äidin mielenterveyden järkkyminen yli vuosikymmenen ajan. Itselläni on yksi tytär, joka on nyt saman ikäinen kuin itse olin silloin, kun lapsuuden rankat ajat olivat. Huomaan, että yritän kaikkeni, että hänellä olisi mahdollisimman hyvä ja onnellinen teini-ikä. Hemmottelee varmaan liikaakin, mutta parannan samalla omia haavojani. Minun traumani näkyy lapsen elämässä näin.

ps. Teini on kyllä riittävän vanha siihen, että tilanteen rauhoituttua juttelette asiasta uudestaan. Pyydät anteeksi, jos olet käyttäytynyt kohtuuttomasti ja sovitte asian. 

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt toimit täysin väärin teinin tilanteessa ja syytät siitä omaa äitiäsi?

Onko teini lastensuojelun asiakas, saako hän apu mistään mielenterveysongelmaisen äitinsä kanssa?

Millä tavalla ap toimi mielestäsi väärin, kun piti puolensa teinin kanssa? Pitäisikö mielestäsi teinille antaa kaikessa periksi? Se vasta olisikin tuhon tie. 

Jospa riitelisit teinisi kanssa sotkematta äitiäsi siihen. Kaikesta sitä jaksetaankin äitejä syyttää. Toisinaan ymmärrän veloja oikein hyvin. Äideille kaatuu suurin osa lastenhoidosta ja myös kasvatuksesta, mutta eipä juuri kiitosta heru. Kaikki, mikä omassa elämässä on vähänkin vinksallaan on äidin vika. Nyt jopa paska fiilis teinin kanssa riitelystä on muka äidin vika. Taitaa olla ennätys siinä, miten pienen asian voikin vierittää oman äidin syyksi.

Äitihullu on palannut. 

Kas, Äitihullu on palannut palstailemaan. Eikä mikään ole muuttunut.

Mun piti tytön esiteini-iässä tehdä tietoinen päätös, että opettelen sellaisen tavan kuunnella hänen rähinää, mikä ei lietso tilannetta enempää. Kesti tajuta, että se tapa on parantaa meidän suhdetta yleisesti - esiteinin hankalissa tunnetiloissa se ei ollut mahdollista. Minulla oli myös henkisesti väkivaltainen äiti, joten jouduin " luomaan" oman vanhemmuuden tyhjästä ja muilta mielestäni rakastavilta vanhemmilta mallia ottaen. 

Kyseessä on ns heikko omatunto, joka on kasvanut tuntemaan syyllisyyttä silloinkin kun ei ole mitään pahaa tehnyt.

Älä anna sen viedä sinusta voittoa. Jumalalta voi toki pyytää anteeksi vaikka ei olisikaan syyllinen. Näin tyynnytät omantuntosi eikä se syytä sinua väärin. Siitä voi kasvaa ulos mutta ei kannata turvautua välinpitämättömyyteen tai kovuuteen kuten jotkut tekee omantunnon tappamiseksi.

Joskus oivalsin eron siitä että riidassa toimin oikein mutta toinen pakotti minut pyytämään anteeksi. Joten pyydän anteeksi "että sanani loukkasivat sinua". En siis pyydä anteeksi että olisin sanonut jotakin väärin vaan joudun pyytämään anteeksi että oikeat sanat loukkasi toista.

Oman lapsen kohdalla ei oikein voi paeta asiaa mutta "ystävyydestä" voi sanoutua irti.

Nykyään on myös trendinä että pitää pyytää  anteeksi jos loukkaa toista oikealla teolla mutta se on pahuutta joka leviää pahuuden sallimiseksi.

Joutuu siis tappelemaan sekä hyvyyden puolesta että pahuuden yhteiskuntaa vastaan.

Nuoret varsinkin kasvaa yhteiskunnan ohjauksessa sen arvoihin niin konflikti on valmis jos yrittää yhteiskunnan pahuutta vastustaa myös heidän kohdallaan.

Äsken taisi tulla tästä aiheesta elokuva...mikäköhän sen nimi oli? Siinä teini vähät välitti vaikka tuhosi isän mahdollisuuden pitää työpaikkansa (pakettien toimittaj) silti edellytti että vanhemmat ostaa puhelimet ja talvitakit.

Tuollaiset tuhoajateinit pitäisi vain jättää ilman vanhemman kustannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Siis nyt toimit täysin väärin teinin tilanteessa ja syytät siitä omaa äitiäsi?

Onko teini lastensuojelun asiakas, saako hän apu mistään mielenterveysongelmaisen äitinsä kanssa?

Ei vaan toimin ihan oikein, se, mikä on äitini syytä on, että siitä tuli minulle paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea nyt saada perimmäisestä ajatuksesta kiinni. Mutta minusta syyllisyys ja katumus ovat ihan normaaleja tunteita vanhemmuudessa. Välillä kiehuu yli ja ärsyttää, eikä saa pidettyä pinnaa niin hyvin kuin olisi halunnut. Olet ihan vaan ihminen.

Omat lapsuuden traumat siirtyy aina tavalla tai toisella myös omalle lapselle. Vasta kolmas sukupolvi on vapaa sinun traumoista, mutta siinä ehtii kyllä syntyä muiden sukupolvien traumoja välissä. Itselläni on ollut vähän traumaattinen lapsuus. Kuolema perheessä, kun olin teini-iän kynnyksellä ja sen jälkeen äidin mielenterveyden järkkyminen yli vuosikymmenen ajan. Itselläni on yksi tytär, joka on nyt saman ikäinen kuin itse olin silloin, kun lapsuuden rankat ajat olivat. Huomaan, että yritän kaikkeni, että hänellä olisi mahdollisimman hyvä ja onnellinen teini-ikä. Hemmottelee varmaan liikaakin, mutta parannan samalla omia haavojani. Minun traumani näkyy lapsen elämässä näin.

 

Siis ei, kyse ei ole siitä, että katuisin omaa käytöstäni. En huomannut alleviivata sitä aloituksessa, koska minulle se oli niin selkeää. Vaan pidin puoliani, kuten teinien kanssa kuuluukin jos on aihetta. Ja nyt oli.  

Pidin nimenomaan kiinni terveestä ajattelusta, eikä mulla kuuluisi olla nyt yhtään huono olo. Mutta sen takia on, että kun itse olin lapsi, äitini syyllisti minua omasta pahasta olostaan, enkä saanut ikinä lohdutusta, kun hän terrorisoi minua. Päinvastoin hän terrorisoi minua silloinkin kun oli itse syyllinen. 

Nyt siis lapseni yritti uhkailla, että jos en tee "jotain" (tosi pieni asia, minkä takia kukaan ei tee) hän tekee i tse m urhan. Tiesin, ettei tee ja sanoin, että hänen pitää (vaikka ammattiavun kanssa, sitä en nyt tosin sanonut) joko käsitella asiaa, mikä saa hänet vihaiseksi, tai sitten, jos ei koe, että tahtoo käsitellä, niin suuttua saa, mutta on kohtuutonta olettaa, että muut elävät hänen traumojensa käskemän pillin mukaan, jos ei halua työstää niitä. 

Ja siis sanoin tämän kaikella rakkaudella itsekin ongelmista kärsineenä. Kun sanoin tuon, keskustelu loppui siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Jospa riitelisit teinisi kanssa sotkematta äitiäsi siihen. Kaikesta sitä jaksetaankin äitejä syyttää. Toisinaan ymmärrän veloja oikein hyvin. Äideille kaatuu suurin osa lastenhoidosta ja myös kasvatuksesta, mutta eipä juuri kiitosta heru. Kaikki, mikä omassa elämässä on vähänkin vinksallaan on äidin vika. Nyt jopa paska fiilis teinin kanssa riitelystä on muka äidin vika. Taitaa olla ennätys siinä, miten pienen asian voikin vierittää oman äidin syyksi.

Tämä äitini minussa aiheuttama tunne on yksi syy siihen, etten voi asua lasteni kanssa. Koska en siis pystyisi suhtautumaan niin "lähellä" lapsen touhuihin mitenkään maltillisesti. Että kyllä ne aika isoja ongelmia voivat aiheuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa riitelisit teinisi kanssa sotkematta äitiäsi siihen. Kaikesta sitä jaksetaankin äitejä syyttää. Toisinaan ymmärrän veloja oikein hyvin. Äideille kaatuu suurin osa lastenhoidosta ja myös kasvatuksesta, mutta eipä juuri kiitosta heru. Kaikki, mikä omassa elämässä on vähänkin vinksallaan on äidin vika. Nyt jopa paska fiilis teinin kanssa riitelystä on muka äidin vika. Taitaa olla ennätys siinä, miten pienen asian voikin vierittää oman äidin syyksi.

Tämä äitini minussa aiheuttama tunne on yksi syy siihen, etten voi asua lasteni kanssa. Koska en siis pystyisi suhtautumaan niin "lähellä" lapsen touhuihin mitenkään maltillisesti. Että kyllä ne aika isoja ongelmia voivat aiheuttaa. 

Olet vaan itsekäs, eikä edes äitiys kitkenyt sinusta sitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa riitelisit teinisi kanssa sotkematta äitiäsi siihen. Kaikesta sitä jaksetaankin äitejä syyttää. Toisinaan ymmärrän veloja oikein hyvin. Äideille kaatuu suurin osa lastenhoidosta ja myös kasvatuksesta, mutta eipä juuri kiitosta heru. Kaikki, mikä omassa elämässä on vähänkin vinksallaan on äidin vika. Nyt jopa paska fiilis teinin kanssa riitelystä on muka äidin vika. Taitaa olla ennätys siinä, miten pienen asian voikin vierittää oman äidin syyksi.

Tämä äitini minussa aiheuttama tunne on yksi syy siihen, etten voi asua lasteni kanssa. Koska en siis pystyisi suhtautumaan niin "lähellä" lapsen touhuihin mitenkään maltillisesti. Että kyllä ne aika isoja ongelmia voivat aiheuttaa. 

Olet vaan itsekäs, eikä edes äitiys kitkenyt sinusta sitä pois.

No, kukaan ei ole hei täydellinen. Ihan jokaisessa vanhemmassa on vikoja, nyt ei ole kyse siitä. 

Teinejä ei saisi syyllistää pikkuasioista ja takertua. Nuorten tunteiden tukahduttaminen on haitallista. Myös aikuisena. Mulla on ollut aina äiti, joka ei anna toisen sanoa, puhuu päälle ja raivosi kun olin nuori. Ja rajat pitää olla itselläkin nyt.

Mä en syyllistänyt, vaatiminen lähti lapsen suunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en syyllistänyt, vaatiminen lähti lapsen suunnalta.

Ja siis teini saa vaatia, ihan rauhassa, minä tiedän siinä kyllä rajani :) Kyse ei ollut siitä, ettäkö vuorovaikutustilanne siltä osin olisi ollut mielestäni mitenkään ongelmallinen, eikä teini ole tässä asiassa keskiössä, eikä syyllistynyt mihinkään. Muuhun kuin olemaan niin kuin teinit ovat. Kyse on siitä, millaisia ongelmia se, mitä itse lapsena koin, aiheuttaa nyt omalle äitiydelleni.