Te, jotka olette olleet 20 vuotta yhdessä, missä mennään?

27v yhdessä. Osa lapsista aikuisia, osa vielä kotona. Kriisejä on ollut ja kausia, jolloin romantiikkaa ja erotiikkaa on ollut todella vähän. Ollaan rakastuttu uudestaan.

n. 24v kohdalla vilautettiin erokortteja, mutta päästiin merkittävän elämänmuutoksen kanssa molempia tyydyttävään ratkaisuun.

Nyt mies huutelee syömään.

Elettiin uusperheenä 14 v, nyt 6 v kaksin. Ei yhteisiä lapsia. Menee paremmin kuin koskaan, eikä aiemminkaan mennyt huonosti. Kasvettiin yhteen. Meidän kriisit olivat nuorina, molemmat sairastuttiin vakavasti liki peräkkäin. Selvittiin kuitenkin, kaikki. Nyt toinen tk-eläkkeellä ja toinen keikkatöissä, reissataan kesät.

Hyvin, hankittiin juuri kissanpentu, elämä on hyvää.

20v oltu yhdessä. Ei ole ollut mitään kriisejä. Lapsia on kaksi, kohta täysi-ikäisiä. Toinen asuu vielä kotona. Me ollaan hyvä tiimi, viihdytään yhdessä. 

23 vuotta on kaksin oltu ja hyvin menee kaikin puolin. On rakkautta, yhteisiä kiinnostuksenkohteita, terveyttä ja talous mallillaan.

17 vuotta yhdessä. Lapset kouluikäisiä, paljon surua ja huolta lähipiirin vanhenemisen, sairauksien ja kuolemantapauksien vuoksi. Vaikeat vuodet meneillään, mutta näkemys siitä, että tässä on loppuiän kumppani, vahvenee vain.

Mennään ihan siinä missä silloin, kun oltiin vasta tavattu. Mikään ei ole muuttunut paitsi työ ja asuinpaikat. Matkustellaan silloin tällöin. Kinastellaan edelleen samoista asioista. Ei koskaan olla haluttu lapsia eikä naimisiin, ei nähty naimisiinmenossa mitään järkeä kun mikään ei nimenomaan muuttuisi. Raha-asiat kuoleman varalta hoituu testamentilla ja henkivakuutuksella.

Veikkaan, että ainakin puolet kiroaa sitä, että on tuhlannut niin ison osan elämästään jonkun juopopaskan tai pirttihirmun kanssa. Mikä siinä eroamisessa on niin vaikeaa?! Itsekin tunnen monta pariskuntaa, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan puolison elämän pilaaminen kaiken maailman motkotuksilla ja kotkotuksilla.

25 vuotta yhdessä. Lapset osittain jo lentäneet pesästä, nuorin vielä muutaman vuoden kotona. Arki on hyvää, intohimoa on. Yksi iso kriisi on käyty läpi, mutta siitä selvittiin kovalla työllä. Nyt kaikki on hyvin. 

24v yhdessä, lapset toinen aikuinen, toinenkin lähtee kohta opiskelemaan, itse ollaan reilu 40v. Viihdytään toistemme seurassa ja tekemistä riittää, ei isoja kriisejä eikä eroaikeita. Mies kipuilee vähän seksin vähenemisen kanssa mikä johtuu vanhenemisesta ja esivaihdevuosista.

Naimisissa 26v.Hyvin menee kaikilla osa- alueilla.Kaikenlaista on vuosien varrella tapahtunut ja ollaan nivouduttu yhteen.Yhdessä ollaan loppuun asti.Toteutimme unelmamme mökistä ja nyt sitä yhdessä remppaillaan.

17 vuotta yhdessä, ei mene hyvin millään osa-alueella. Mies ei kuuntele, kaikesta tulee riitaa, on aina neuvomassa, arvostelemassa, moittimassa. Puhuu vain säästä, ruuasta, vaivoistaan. Jos yritän keskustella, sanoo älä aloita, jankkaa, änkytä ym. Minun mittani alkaa olla täysi....