Äitisuhde, mistä tässä on kyse?
Olen siis 33-vuotias nainen. Suhde äitiini on ajoittain ollut hankala. Jos kerron esim uudesta miesystävästäni äidille, hän saattaa tuhahtaa, ja kertoa millainen mies olisi pitänyt valita. En koe olevani ns. "turvassa" hänen seurassaan, en voi kertoa elämäni kaikista käänteistä hänelle, koska hän tuomitsisi ne ja minulle tulisi paha mieli. Silti koen, että on edelleen velvollisuus jollain tasolla miellyttää. Käyn terapiassa, ei huolta siitä. Olisiko tarjolla vertaistukea?
Kommentit (24)
Et ole missään velassa äidillesi. Itse opin sen vasta päälle kolmekymppisenä, ettei minun tarvitse kuunnella jatkuvia arvosteluja, neuvoja ja ohjeita, koska olen aikuinen ihminen. Sen jälkeen välit on viilenneet, kun en enää jaksa kuunnella enkä tunne syyllisyyttä niin kuin ennen. Äitini on sanonut jälleen kerran marttyyrimaiseen tyyliin, että olisi varmaan parempi, että hän olisi kuollut enkä kehdannut vastata, että oikeastaan niin olisi. Meille kaikille.
Monelle on jäänyt itsenäistyminen tekemättä normaalissä iässä parikymppisenä.
Jäädään äitiin roikkumaan. Näen tytärtäni ja puhutaan , oli vasta viikon. Ei hän minulle puhu nk yksityiselämästään, meillä ei ole tarvetta riidellä, hän elää omaa elämäänsä eri kaupungissa. Yhdessä kun ollaan ulkoillaan, shoppaillaan, tehdään ruokaa, puhutaan tyttären harrastuksista, mielelläni kuulen niistä, neuleista, matkoista, koirasta.
Voit pitää äitiisi sellaiset välit, että puhutte arkisista asioista. Yksityisemmät puhut sitten kavereiden kanssa. Vanhemman ja lapsen suhde on usein samalla läheisin ja etäisin. Varmasti äidilläsi on myös asioita, joita ei kerro sinulle.