Olemme ystäväni kanssa sinkkuja ja hän ei halua siksi minun kanssani minnekkään

Todellinen ystävyys on harvinaista. Niin usein siihen liittyy kateutta tai pelkkää hyväksikäyttöä. 

Mun ystävä sanoi aikoinaan kun oltiin lähdössä moikkaamaan hänen tuttavaporukkaa, etten saa meikata sinne etten vaan näytä kauniimmalta kuin hän (hänellä oli meikkiä) onhan näitä..

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä sanoi aikoinaan kun oltiin lähdössä moikkaamaan hänen tuttavaporukkaa, etten saa meikata sinne etten vaan näytä kauniimmalta kuin hän (hänellä oli meikkiä) onhan näitä..

Ja tätäkö kutsut "ystäväksi"?.....

Näyttää sille että valtaosalla ei ole kokemusta oikeasta ystävyydestä. Itse  kuulun niihin onnekkaisiin joilla on, ja voin kertoa teille että oikea aito ystävyys on jotain mikä on kultaa kalliimapaa. En väitä etteivätkö ystävät voi riidellä ja olla suutuksissa toisiinsa, mutta aina palataan takaisin eikä ystävyyttä voi rikkoa mikään.

Oman sydänystäväni tapasin 16-vuotiaana, ja itse asiassa vihasimme toisiamme. Kuitenkin jokin veti meissä meitä toistemme puoleen, ja lopulta siitä syntyi rikkumaton ystävyys.

Molemmat meni aikanaan naimisiin, molemmat saimme lapsen, muuten yhden päivän välein. Minä pojan ensin, hän seuraavana päivänä tytön.

Voimme olla pitkäänkin tapaamatta, asumme eri maissa kumpikaan ei Suomessa mutta  ystävyys jatkuu siitä mihin jäätiin kun tavataan.  

On minullakin kavereita ja tuttavia mutta se on pintapuolista, kehenkään muuhun kuin tähän ystävääni en voi luottaa joka asiassa enkä kenellekään muulle avata sieluni syvyyksiä.  Se on oikeaa aitoa ystävyyttä.

Ystävyys taitaa olla pitkälti hyötymistä. Jonkin tarpeenhan se toinen henkilö täyttää. Tuossa kertomassasi hän kokee sinut uhaksi ja sinusta tuleekin vihamies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä sanoi aikoinaan kun oltiin lähdössä moikkaamaan hänen tuttavaporukkaa, etten saa meikata sinne etten vaan näytä kauniimmalta kuin hän (hänellä oli meikkiä) onhan näitä..

 

 

Ja tätäkö kutsut "ystäväksi"?.....

Näyttää sille että valtaosalla ei ole kokemusta oikeasta ystävyydestä. Itse  kuulun niihin onnekkaisiin joilla on, ja voin kertoa teille että oikea aito ystävyys on jotain mikä on kultaa kalliimapaa. En väitä etteivätkö ystävät voi riidellä ja olla suutuksissa toisiinsa, mutta aina palataan takaisin eikä ystävyyttä voi rikkoa mikään.

Oman sydänystäväni tapasin 16-vuotiaana, ja itse asiassa vihasimme toisiamme. Kuitenkin jokin veti meissä meitä toistemme puoleen, ja lopulta siitä syntyi rikkumaton ystävyys.

Molemmat meni aikanaan naimisiin, molemmat saimme lapsen, muuten yhden päiv

Tuollaisiin ystävyyksiin täytyykin olla suht samantasoiset ihmiset - jos esim ystäväsi olisi paljon rumempi kuin sinä eikä olisi yrityksistä huolimatta saanut kumppania ja lapsia niin ystävyytenne olisi jo hajonnut. 

Lapsuudessani, ehkä n.8 vuotiaana kaverini ei halunnut minua trullittelemaan kanssaan. Meni mielummin yksin. Sai siten kuulemma enemmän karkkeja ja rahaa. Lapsikin osaa siis jo tuon ajatusmallin. Luulisi tosin, että jo lähes 50 vuoden iässä se olisi karissut pois. Toiset ei aikuistu koskaan.