Kuinka monen lapsen isovanhemmat eivät osallistu lastenlastensa elämään?

Kerran kahdessa vuodessa nähdään. Sitten se tulla meuhkaa ovesta ja huutaa että mummu tulee... vaatii syliin ja rakastaa niin kamalasti ja ikävoi... voi huokaus.

Lapset aivan ihmeissään että mikä sekopää toi on

Pari kertaa ovat pitäneet lasta sylissä mutta eipäs muuta. Meidän pitäisi olla aina viemässä lasta näytille mutta kukaan ei tee aloitetta tullakseen katsomaan ihan itse.

Oikeesti.



Itselläni ei lapsena ollut yhtään isovanhempaa enää elossa ja haljua oli. Mieluummin vaikka vähän " sekopää" kuin ei minkäänlaista.

Hän on ilmoittanut että nähdään silloin kun hälle sopii. Aikani yritin, mutta ei tulosta. Eli " sekopää" ei anna mahdollisuuksia.

Onneksi miehen puolelta on ihanat isonvanhemmat ja minun isäni (ovat siis eronneet) on MAAILMAN PARAS PAPPA!!!

itselläni ei ole koskaan ollut isovanhempia ja kovasti olisin toivonut kyllä olevan. siltikin olen täysin vakuuttunut että lapsilleni on parasta elää ilman mun vanhempia, ja tällaista päätöstä kukaan tuskin heppoisin perustein tekee.

jos isovanhemmat ovat henkisesti sairaita, niin ei niitä ole mikään pakko tavata, eikä pienten lasten maailmaan tarvitse sovittaa sellaista ymmärrystä, että paapa on vähän pipi, siksi se huutaa sinulle.



me ei nähdä kuin yhtä mummoa n.4 krt vuodessa, osa isoista on kuollut ja osan kanssa muuten vaan hankalaa, että passaamme ihan sujuvasti



(viimeisin kontakti oli, kun isoisä huudatti 9 -vuotiastamme kaksi päivää, kiusasi lasta kuin toinen lapsi)

Miehen vanhempia ei vois vähempää kiinnostaa meidän lapset. Eivät käy meillä kuin puoli pakolla, meidän pitäisi aina mennä käymään. Asuvat lähellä. Eivät soita ikinä ja kun käydään puhuvat vain säästä tai omista asioistaan. Vahingossakaan eivät kysy mitä meille kuuluu tai juttele lapsille mitään.



Vierailuista tulee aina niin paha mieli, että olen miettinyt että ne pitäisi lopettaa kokonaan. Lapset alkavat olla jo niin isoja, että ymmärtävät, että heistä ei tykätä. Itsekin kihisen kiukusta joka käynnin jälkeen.



Emme ole enää vuosiin pyytäneet hoitoapua tms. Loppui siihen kun anoppi valehteli päin naamaa menoja joita ei ollut olemassakaan ja jäi vielä kiinni valehtelusta nolosti. Sitä ennenkään ei kyllä pyydetty kuin äärimmäisessä hädässä.



Onneksi lapsilla on toisetkin isovanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita ja käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen, soittelevat ja mesettelevät.



Sympatiani ap:lle kyllä meitä on muitakin : (

neuvot miten siivotaan ja kuurataan. Viimeksi käytiin jouluna. Lastenhoito apua olisi kiva välillä saada, mutta ei ole enää viitsiny kysyä ja epäilen ettei kyllä alkaisikaan. Suhtautuu ihan toisin muihin lapsen lapsiinsa ja lasten perheisiin -minun mielestäni siis. VITUTTAA ja rassaa. Lapsetkin ovat jo asian oivaltaneet 4 ja 2v. meilläkun puhutaan mummosta tarkoitetaan siis minun äitiäni eikä anoppia.



Muistan tämän kyllä itsekin sitten kun vanhenevat ja apua tarvivat, annan apuni sille joka on minua auttanut ja arvostanut.

Sairauksia ja muuta,toista ei vaan kiinnosta jne.

koskaan eivät ole hoidossa olleet isovanhemmilla, eikä heitä kiinnosta pätkääkään. lapseni ovat 5,3 ja vuoden ikäisiä, nuorinta pappa on nähnyt pari kertaa, ristiäisissä ja meidän käydessä kerran hänen luonaan. ei tuntisi lastenlastaan jos vastaan tulisi. sääli näin, mutta ei voi pakottaa kiinnostumaan, heillä on liian kiire elää omaa elämäänsä..

välimatkaa 25km ja käyvät vain jos kiristetään jotenkin. Kaikki yhteydenpito on meidän varassa, toisten lastenlasten luona käyvät lähes päivittäin ja välimatkaa on saman verran.

...ovat ihania, pitävät säännöllisesti yhteyttä ja ihan kerjäävät lapsia hoitoon ja käymään. Miehen puolelta onkin sitten ihan muu meno, ovat savolaisia ja kaikki muut lapsenlapset ovat siellä savossa. Me ollaan ilmeisesti mustia lampaita, kun asutaan täällä pääkaupunkiseudulla. (näin on ainakin annettu ymmärtää, ne harvat kerrat kun tavataan menee savolaissukulaisilla koko aika sen helsinkiläisyyden päivittelyyn.)Yhden kerran pyysin anoppia päiväksi hoitamaan lapsia, mutta eihän se sopinut. Kerta olikin sitten viimeinen. Mutta eipä se mua häiritse, miestäni tietenkin enemmän.

Olen miettinyt ihan samaa, että odottakoon kun ovat itse vanhoja ja avun tarpeessa niin voin kyllä aivan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että hoh hoh tänään ei nyt jouda... Tällä ajatuksella jaksan ne pakolliset käynnit.



Toisiin lapsen lapsiin suhtautuvat täysin eri tavalla. Ovat esim. viikkoja kesällä mummolassa hoidossa. Meidän lapset eivät ole olleet enää vuosiin yökylässä. Vein sitä paitsi aina sapuskatkin lapsille mukana kun siellä kävivät, ettei ole siitäkään kiinni ettei olisi varaa ottaa. Ikinä ei ole ollut mitään riitaa heidän kanssaa, että en oikeasti ymmärrä mistä tämä johtuu.



Olen vannonut, että jos minulla on joskus lapsen lapsia niin tarjoan apuani ja otan heitä kylään, että vanhemmat pääsevät josku kahdestaankin johonkin. Myös mieheni on ollut pienenä mummolassa paljon, joten en ymmärrä miten hänen vanhempansa eivät tajua. Mies on joskus yrittänyt kysyä, että mistä mättää ja ei kuulemma mistään. Yritä siinä sitten.... kele!