Taktinen äänestäminen toimii tiettyyn pisteeseen asti

Pitkän linjan konservatiivisille puolueille, eli esim. demareille eri maissa, kokoomukselle ja kokoomuksen sisarpuolueille, keskustalle, on ilmeisen vaikea nähdä, että joskus demokratia tuottaa epämieluisia tuloksia. Niitä voidaan yrittää jarruttaa tiettyyn pisteeseen asti esim. polarisoivilla vaaliliitoilla, julkisuuden henkilöiden tuella, kieltäytymällä yhteistyöstä muutospuolueiden kanssa. Mutta sitten kun valta ei ole enää omissa käsissä, vaan esimerkiksi AfD:n, kansallisen liittouman, perussuomalaisten, ruotsidemokraattien käsissä, niin mitäs sitten? Kieltäydytään neuvottelemasta, vaikka sitähän se demokratia on. Aina ei voi pysyä vallassa kiinni. Jos oma politiikka ei enää miellytä kansaa, he vaihtavat vallankäyttäjiä. Sitä on demokratia. Surettaa nähdä, että nyt Ranskassa mennään kohti kaksipuoluejärjestelmää vain siitä syystä, että tietyille, muutamalle ihmiselle Ranskassa oikeiston voittaminen on elämää pahempi asia. He eivät voi myöntää sitä, että oma politiikka ei enää pure kansaa. Siksi pitää yhdistäytyä. Katsokaa Yhdysvaltoihin, miten politiikkaa siellä hoidetaan. Mikään asia ei liiku senaatista mihinkään, koska vallassa on vain kaksi puoluetta, jotka ovat tasaväkisiä kooltaan. Siksi kaikki suuremmat muutokset jäävät lopulta pöydälle, koska ne voidaan äänestää nurin. Sitäkö Ranskassa halutaan? Vai voitaisiinko vaalia demokratiaa, unohtaa taktinen äänestäminen ja vaaliliitot?