En jaksa valittArvia länsimaalaisia ihmisiä, en vaan jaksa

Enkä varsinkaan sitä, että he avautuvat minulle. Olen yh-äiti, joka on huonoista lähtökohdistaan huolimatta taistellut itselleen ihan kivan elämän. Sitten joudun kuuntelemaan juttua miten traumaattista on kun ei löydy kumppania tai jotain muuta vastaavaa. Ja miten muilla on niin paljon helpompaa. Ja plaa plaa. Miten tämä onkin niin itsekeskeistä tämä nykyajan kerronta. En minäkään ole löytönyt kumppania, mutta ei se estä silti elämästä hyvää elämää. Ja jos yhtään kurkkaa ympärilleen huomaa, ettei niillä parisuhteissa elävilläkään ole aina helppoa.