Millaiset välit teillä on puolisonne perheeseen?

Oikein hyvät ja lämpimät välit. Puolisoni vanhemmat on vähän kuin varavanhemmat itselle. Lapsesta saakka olen heidät tuntunut. Yhdessä miehen kanssa ollaan oltu 18v.

Äärimmäisen raskasta ja tuulella käyvää porukkaa. Teeskentelen mukavaa. Ei huvittaisi olla missään tekemisissä.

Hyvät välit. Ovat kuin oma perhe minulle. 

Todella hyvät. Ei heitä tosin ole muita kuin miehen vanhemmat ja he ovat minulle paljon läheisempiä kuin omat vanhempani.

Asialliset, mutta etäiset. Ovat mukavia ihmisiä.

Enimmäkseen terveisten lähettelyä. Joskus harvoin puhelimessa juttelen. Asialliset ja etäiset. Kivoja ovat kaikki, asutaan vaan kaukana toisistamme. 

Isoäiti asuu 700km päässä enkä oo koskaan tavannut sitä. Mies puhuu puhelimessa hänen kanssaan usein ja ensin Isoäiti varoitteli miestä "uushuvista" ettei edetä liian nopeesti, mut oon kuulemma ainoo miehen kumppaneista josta Isoäiti ei oo sanonu mitään negatiivista. Miehen äiti on kuollut jo kun hän oli lapsi ja hänen isän kanssa oon puhunu vaan puhelimessa ja välit on neutraalit. Sisaruksiakaan en oo tavannut, mutta hänen pikkusiskon kanssa pidän yhteyttä snäpissä ja meillä on hyvät välit. Pikkusisko on sanonu miehelle et ei saa mokata juttua mun kanssa vaan musta pitää pitää kiinni. Tää sisko oli myös hyvin huolissaan juhannuksena, et ollaanko erottu ku keräsin 7 kukkaa tyynyn alle :D mut ei viitteitä erosta. 

Hyvät. Onhan meillä yhteinen perhe eli lapsemme.

Aika hassu kysymys. Puolison kanssahan on tismalleen sama perhe, joten en ymmärrä.

Etäiset ja kohteliaat.

Eks-puolison.

Ja huonot tai sanotaanko olemattomat välit oli.  Eksällä 10 sisarusta, ja heistä kahteen oli ja on vieläkin välit. Yhteen siskoon joka on perheen nuorin, ja yhteen veljeen perheineen.  Ovat tyttöni kummeja.

Anoppi osoitti ensi näkemällä ettei siedä minua, samoin eräs siskoista.  Liput  sisaruksista suhautui myös hyvin nihkeästi  tai vältellen joten mitään välejä ei päässyt syntymään, erään veljen  vaimo oikein ilkeä ja pirulllinen suustaan.  

Koska tehtiin heti selväksi etttä ei-toivotttu olet,  päätin pysyä poissa.  Mies kävi yksin kotonaan sen minkä kävi, harvoin hänkin.  Noitten kahden sisaruksen jotka minut hyväksyivät kanssa meillä tuli hyvät välit.

En tiedä miksi sen perheen dynamiikka oli ja on se mikä on, enkä jaksa välittää. Sekä anoppi että appi ovat kuolleet, anoppi ensin, ja silloin appi osoittautui ihan mukavaksi joskin hiljaiseksi mieheksi joka tykkäsi kovasti tyttärestämme joka syntyi anopin kuoleman jälkeen.

Häihimme tulivat, anoppi ja appi mutta niistäkin oli selän takana puhuttu että liian hienoa heille "tavallisille ihmisille" mitä en kyllä tajua koska häät  oli pienet, vain läheiset  perheen jäsenet ja hyvät ystävät oli kutsuttu mutta liian hienoa kai sekin sitten.....

Koska en joukkoon sopinut, pysyin pois.  Yhden tekevää minulle.

Olen tavannut vain kerran. Puolisoni ei pidä mitään yhteyttä perheeseensä.

Aika neutraalit. Nähdään vaan pari kertaa vuodessa. 

En tunne heitä. Vanhemmat kuolleet ajat sitten.

Hyvät välit minulla on meidän tyttäriin.

Ensimmäiset 7 vuotta oltiin melko läheisissä väleissä. Puolison isovanhempien kuoleman jälkeen välit alkoivat etääntyä. Anopin kanssa oli välit poikkikin pari vuotta, mutta muuten ihan OK. Tällä hetkellä tilanne on se, että kumpikin pidämme yhteyttä omiin sukuihimme sen verran kuin parhaaksi katsotaan.

Erittäin hyvät välit. Asutaan eri maissa eikä meillä ole yhteistä kieltä. 

Pääsääntöisesti huonot. Anoppi on tunkeileva ja nillittävä kyylä, toinen miehen siskoista vittuilija. Toinen sisko on oikein mukava, tosin melko "tilaa vievä", hänen kaksi tytärtään myös kivoja tyyppejä. 

Olemattomat. Eivät ikinä halunneet tutustua sen kummemmin, ja lopetin jossain vaiheessa yrittämisen. 10v yhdessäolon jälkeen eivät ole edes lisänneet minua whatsappinsa perhekanavalle, eivätkä he ole ikinä esim soittaneet minulle (nyt outo ajatuskin), eivätkä kutsu perheensä tapahtumiin. Kohtelevat molempia jo reilusti yli 3-kymppisiä poikiaan ihan lapsina ja heille "perhe" on se heidän lapsuuden perheensä.

Ero on vireillä, tämä ei ainoa mutta yksi syy. Erityisen surullista on että Mulla ei ole omia vanhempia, joten aina toivoin että saisin edes appivanhempien mukana jonkinlaisen varasuvun. Mutta ei, kohtelevat yhä kuin vierasta. 

Puukotin appiukkoani. Joten ei kovin hyvät välit. Sain seitsemän vuotta linnaa. Onneksi appiukko kuoli.