Onko jollakin nuorena pahasti pieleen mennyt juttu - lyhyt tai pitkäaikainen - jonka päälle rakennettu uusi suhde. Miten on mennyt? Vaikutta

Kyllä niitä aikansa käsitteli. Joissain määrin (2kpl) jäytivät taustalla. Oli yhtä sun toista mietittävää, ja ensimmäisestä puoliorpo lapsi. Olin siis ainoa huoltaja. 

Avioliittoni on päättynyt muista syistä. Toisen exän kanssa olen ystävällisissä väleissä. Hän on tuttu niin pitkältä ajalta, etten näe syytä miksen olisi. 

Nuoruussuhteiden ainoa hyöty on, että jatkossa osaa vältellä parisuhteeseen sopimattomia tyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoruussuhteiden ainoa hyöty on, että jatkossa osaa vältellä parisuhteeseen sopimattomia tyyppejä. 

Tämmöiseen hienouteen en ole koskaan pystynyt. Ei koskaan tullut mitään vastaavaa vaan puihin menneet jutut ovat luultavasti 'estäneet' kaiken tiedostamattani sitä itse eli yritystä muuhun on ollut. Ei voi olla että 'niin moni' mies jonka kanssa olen yrittänyt olisivat kaikki olleet parisuhteeseen sopimattomia tyyppejä. Kyllä se on niin että ovat vaistonneet että mussa on jotain pielessä. Se mikä mussa oli pielessä oli kyllä sitten jotain noista paskasuhteista johtuvaa.

Minä muuten en vieläkään oikein haluaisi kutsua noita miehiä miksikään 'tyypeiksi'. Miksiköhän? Jos kutsuisin noita 'tyypeiksi' niin olisikohan se jonkunlaista halveksumista, katkeruutta tms?

Mulla oli nuorena vain huonoja kokemuksia miehistä. Olivat täysiä paskoja ja olisivat halunneet vain seksiä mutta ei parisuhdetta. Sitten mä löysin miehen kuka halusi mut parisuhteeseen mutta kelle seksi ei ollut niin tärkeää. Mentiin yhteen. Siitä on nyt 18 vuotta. Mä en ikinä sitä rakastanut eikä se kyllä rakasta muakaan. Kaksi reppanaa löysi toisensa ketkä eivät muuten suhdetta saanu. Tän kanssa on muutettu yhteen menty naimisiin ja tullut kaksi lasta. 15 vuotta se meni siinä. Seksi väheni entisestään ja on nyt olemattomasti. Mulla taas on seksihalut kasvaneet koko ajan. Ja mä oon ollut vuosi vuodelta varmempi että mä en jaksa tämmöistä elämää enää, jos seksielämä ei ole millään muotoa tyydyttävää eikä liitossa ole tunteita ja ollaan kämppiksiä Koska ollaan oltu vaan niin kauan yhdessä. On yhä enemmän alkanut kaipaamaan semmoista välittävää ja rakastavaa parisuhdetta ja kunnon seksielämää niin kyllä se syksyllä tapahtuu että on kaksi asuntoa. Halusin odottaa että lapset on isoja niin on helpompi muuttaa. Muutan alkuun lähistölle niin ei vaihdu koulut ja kaveri eikä ole niille niin iso sokki. On se silti haikeaa kun melkein puolet elämästään käyttänyt tähän, mutta on sekin toisinaan todella surullista kun ei tunne olevansa haluttu ja rakastettu eikä ole välittävää miestä

Jatkan vielä tota edellistä sen verran että alkuun ne huonot kokemukset vaikutti ja huono itsetunto nuorena että pelkäsi pettämistä ja sitä että jos tää kaatuukin heti alkuunsa, mäkin muutin satojen kilometrien päähän. Mut sen jälkeen se meni ohi enkä enää mitään semmoista ajatellut. Muistiin miksi sitä ollaan yhdessä ja sitten oon ajatellut että aivan sama jos kaatuu kun ei ole rakkautta kuitenkaan ole. Ja vaikka liitto on ollut tommonen niin mä oon silti ollut mahdollisimman hyvä ja uskollinen vaimo kun tässä nyt yhdessä ollaan. Mikä alkaa kieltämättä olemaan todella vaikeaa koska seksihalut kasvaa ja kotoa ei apua, ja yhä useammin oon huomannut että kelpaisin vielä hyvinkin vieraille. Mutta odotan eroa. N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruussuhteiden ainoa hyöty on, että jatkossa osaa vältellä parisuhteeseen sopimattomia tyyppejä. 

Tämmöiseen hienouteen en ole koskaan pystynyt. Ei koskaan tullut mitään vastaavaa vaan puihin menneet jutut ovat luultavasti 'estäneet' kaiken tiedostamattani sitä itse eli yritystä muuhun on ollut. Ei voi olla että 'niin moni' mies jonka kanssa olen yrittänyt olisivat kaikki olleet parisuhteeseen sopimattomia tyyppejä. Kyllä se on niin että ovat vaistonneet että mussa on jotain pielessä. Se mikä mussa oli pielessä oli kyllä sitten jotain noista paskasuhteista johtuvaa.

Edelliset suhteet ovat edellisiä. Uusi puoliso on ansainnut puhtaan pöydän.